Pulikointia ja karnevaalit suussa

Eilen suunnistin uimahalliin. Rehellisesti sanottuna en jaksa muistaa, koska olisin viimeksi käynyt uimassa. Siitä on ainakin vuosi. Saan vielä työpaikalta ostettua uimalippuja pilkkahintaan, joten uimisen hintakaan ei pitäisi olla este. Suurin este taitaa olla taas siellä oman päänsisällä, nimittäin saattaa olla, että viime kerralla olin uimassa kahden ystäväni kanssa, jotka molemmat ovat entisiä uimareita. Minun uimataitoni taas ovat, kuinka sen sanoisi, olemattomat. En kertakaikkiaan pidä mistään sellaisesta urheilulajista tai asiasta, missä en voi loistaa. Uiminen on todella sellainen laji. Kuulemma uin taaksepäin, kun luulen meneväni eteenpäin. Tämä varmaan kertoo kuinka hyvin se uimisen taito on hallussa.

Uimahallilla

Nyt viime päivinä on kuitenkin pakkanen pakottanut miettimään liikkumista uudelleen. Lenkkeilyhaaveet ovat käytännössä olleet haudattuna, kun pienenkin matkan kulkeminen ulkona on saanut hengityksen vinkumaan. Ehkä parempi pysyä poissa lenkkipoluilta silloin, kun hengitys muistuttaa lähinnä sian vinkunaa. Muistin siis lompakossani vuoden verran asuneet uimaliput ja rohkaistuin marssimaan uimaan. Hyvin se tunti lopulta vierähti ja kiitettävän matkan sain tuona aikana kauhottua. Huomasin kyllä myös sen, että vaikka sykkeet eivät altaassa nouse sellaisille tasoille kuin kuivalla maalla, niin olin ihan uupunut tuon tunnin suorituksen jälkeen. Tähän toki vaikuttaa myös onneton tekniikkani, sillä se on energiataloudellisesti todella heikkoa. Energiaa kuluu, mutta eteenpäin en pääse. Uintitekniikkani todennäköisesti ei kovin kummoisesti tule muuttumaan, (Trust me – ollaan yritetty opetella. Itku tulee ennen kuin oikeanlaiset potkut…) mutta ajattelin silti, että uiminen on ihan mukavaa vaihtelua kävelylle ja kun niitä uimalippuja kerran kukkarossa on, niin miksi en kävisi vaikka uimassa kerran viikossa?

Uiminen aiheuttaa paitsi kamalan janon, myös vielä hirveämmän nälän. Ystäväni kanssa googlailtiin sopivaa lounaspaikkaa uimahallin pukuhuoneessa. Ehdotin, että menisimme lounaalle Urban -ravintolaan. Olen kuullut erityisen paljon kiitosta tuon paikan lounaasta ja useasti olen aikonut mennä itsekin maistamaan. Ruokarajoitteesuuteni kuitenkin usein karsii vaihtoehtoja. Tänään kävi tuuri ja lounaalla oli tarjolla gluteeniton vaihtoehto (itseasiassa molemmat annokset olisivat olleet).

Urban

Urban sijaitsee aivan Kuopion keskustassa Puijonkadulla, vain muutaman askeleen päässä torilta. Urban on auki oikeastaan vain lounasaikaan, joten iltaserviisiä heillä ei ole tarjolla lainkaan, sillä ilta-aikaan paikka toimii tilausravintolana. Urbanin toinen pyörittäjistä on vuoden 2015 Top Chef kaksintaistelun voittaja Anssi Kantelinen.

Lounas koostuu kolmesta ruokalajista ja se tarjoillaan jälkiruokaa lukuunottamatta pöytään. Hintaa kokonaisuudella on aina 10 euroa. Tänään lounasvaihtoehtoina oli tandoorimaustettua lohta tai yrteillä höystettyä munakokkelia. Minulla oli valtava valinnan vaikeus – lopulta päädyin kasvisvaihtoehtoon.

Alkupalaksi keittiö toimitti pöytiin salaattia balsamico-tryffelikastikkeella, sekä siitake-juureskeittoa. Palan painikkeeksi oli tarjolla leipää. Oikeasti annokseen kuuluu herkullisen näköinen saaristolaislimpun palanen, mutta minulle keittiö ystävällisesti järjesti gluteenitonta leipää.

Alkuruoka

Salaatti hukkuu tuonne leivän alle, sillä alkuperäisessä annoksessa leipä oli paljon pienempi. Keitto oli tarkoitettu nautittavaksi hörppäämällä kulhon laidasta. Jo alkupalaa maistellessa tiesin karnevaalien jatkuvan suussa jälkiruokaan saakka! Keitto oli samettista ja maut täydentivät toisiaan!

Pääruuaksi valitsin kasvisversion, eli yrteillä ryyditettyä munakokkelia, joka tarjoiltiin paahdetun kukkakaalin ja pecorinojuuston kera.

Pääruoka

Nyt alkoivat raketit suorastaan sinkoilemaan makunystyröistä! En oikeastaan osaa sanoin kuvailla, kuinka yksinkertaisista ja raikkaista aineksista oli saatu niin maistuva ruoka. Etenkin kukkakaalit olivat erinomaisia ja toivat annokseen tekstuuria. Munakokkeliin oli lisäksi piilotettu herneitä täydentämään annosta.

Jälkiruuan sain poikkeuksellisesti pöytään, sillä ilmeisesti normaalissa versiossa olisi ollut gluteenia. Jälkiruuaksi oli minikippo kahvikinuskia kera saksanpähkinän. Melkein pyydettiin lounasseuralaiseni kanssa kattilallinen tuota herkkua pöytään! Täydellinen lopetus aterialle. Lisäksi lounaaseen kuului kahvi tai tee. Itse valitsin teetä, sillä satuinpa bongaamaan haudutettua vihreää teetä, joka oli maustettu mintulla. Yleensä teet ovat lounaspaikoissa pussitavaraa.

Jälkiruoka

Kokemus Urbanista oli samankaltainen kuin mitä olin palautetta muilta kuullut. Ehdottomasti menen uudelleen ja muistan tarkistaa kyseisen paikan lounaslistan kaupungilla kulkiessani. Lounas oli kolmesta ruokalajistaan huolimatta sopivan kokoinen – nälkä lähti, mutta kotiin ei tarvinnut vyöryä ähkyssä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>