Harrastuksena lukeminen

Opin lukemaan seitsemän vuotiaana ensimmäisellä luokalla ennen joulua. Muistan vieläkin, kuinka äidin kanssa tankattiin erilaisia tavuja lukuharjoituksena. Vaikeinta oli, kun L-kirjain tuli kuvioihin mukaan.  Olin varma, etten koskaan opi lukemaan. Sitten vahingossa opin. Aloin heti ahmimaan kirjoja.

Ensimmäisellä luokalla ollessani muistan kirjastoauton käyneen koulun pihassa maanantai aamupäivisin yhden välitunnin ajan. Kirjastokortin hankin heti ensimmäisenä maanantaina, kun auto kävi. Muistan vielä, kuinka kovasti harmitti, kun heti ei saanut lainata, vaan piti ottaa äidiltä allekirjoitus lupalappuun kirjastokortin saamiseksi. Viikko piti odottaa. Seuraavana maanantaina lainasin jo kasan kirjoja. Sitä seuraavana palautin ne. Näin oli joka maanantai. Tuolloin lainasin vielä kuvakirjoja, joiss oli melko vähän tai ei juurikaan tekstiä. Luin joka päivä.

Toisella luokalla muistan, että rupesin lukemaan romaneja. Muistan lukeneeni muutaman Neiti Etsivän, mutta en juurikaan välittänyt niistä. Kokeilen myös Tiina ja Hannele kirjoja, mutta nekään eivät olleet minua varten. Sitten löysin Nummelan ponitallin. Ne kirjat ahmin kaikki. Monet jopa useampaan kertaan. Oli outoa, että pidin hepppakirjoista, sillä muutoin nuo isot elikot eivät minua kiinnostaneet. Ala-asteella muistan lukeneeni myös Astrid Lindgrenin satuja, sekä lasten ”kauhukirjoja”, kuten Mystery Clubia ja kahdesta kummitussisaruksesta kertovia kirjoja (Aavesisarukset?). Pikkuhiljaa iän karttuessa suunnistin kohti nuorten kirjoja, joista Tuija Lehtisen kirjat olivat kaikkein eniten minun mieleen.

Kirjat

Luen edelleen. En osaa enää sanoa, luenko paljon. Verrattuna ystäviini tai esimerkiksi isäntään, luen ainakin enemmän kuin he. Olen kuitenkin huomannut, että viime vuosina aika kuluu enemmän muiden asioiden parissa. Suomessa muutenkin ihmiset lukevat nykysin vähemmän kuin ennen, varsinkin lapset ja nuoret. Aiheesta on viime aikoina uutisoitu useinkin. Enää kirja ei ole se, mihin tartun, mikäli on luppoaikaa. Usein se aika tulee roikuttua tietokoneella. Luen kuitenkin päivittäin. Edelleen luen romaneja, mutta myös jonkin verran tietokirjoja. Tällä hetkellä on luvun alla muutamakin eri kirja. Luen Fifty shades of Greyn päätösosaa (tuntuu, ettei se lopu koskaan…) ja Juha Vuorisen dekkaria Veljekset Vaselin, lisäksi yöpöydällä on keskeneräisenä Robert D. Haren Ilman omaatuntoa.

Lukumieltymykseni vaihtelevat kausittain. Välillä luin oikeastaan pelkästään romanttisia kirjoja ja viime aikoina on uponnut enemmän dekkarit. Ehdottomasti lempikirjailijoihini kuuluvat Danielle Steel, Lars Kepler ja Torey Hayden. Olen puhtaasti viihdekirjallisuuden kuluttaja. En jaksa lukea juurikaan prosaa, enkä varsinkaan kirjallisuutta, joka vaatii ajattelu- tai tulkintatyötä. Usein esimerkiksi Finlandia palkinnon saaneet kirjat ovat mielestäni juurikin hieman liian hienolentoista ja vaikelukuista. Silloin tällöin minulle uppoavat myös elämänkerrat, mikäli henkilö on joku minua erityisesti kiinnosttava. Voin suositella Arnold Schwarzeneggerin ja Ozzy Osbournen elämänkertoja. Minulle lukeminen on tapa rentoutua ja tapa illalla saada unenpäästä kiinni.

Käyn edelleen kirjastossa. En enää viikottain, mutta keskimäärin kerran kuukaudessa. Siellä kierrän tietyt hyllyvälit. Ensin katsotaan tänään palautetut ja uutuudet. Sen jälkeen kävellään ruuanlaitto- ja käsityö hyllyille. Siitä matka jatkuu dekkarivälikköön ja romantiikkahyllylle. Usein tarkistan myös matkailuhyllyn ja sarjakuvat.

Tällä hetkellä kotona lukemista odottavat Sonata Arctican matkasta kertova kirja, sekä Lars Keplerin Nukkumatti. Sonatan kirjan aion lukea seuraavaksi, mutta Kepleria säästelen kesän rantalomaa varten, sillä se on oma kirjani ja pehmeäkantinen pokkari.

Kirjojen lisäksi tulee luettua muutakin. Päivittäin luen Helsingin Sanomat (verkkoversion tosin) ja töissä ollessa tulee selattua myös Savon Sanomat tauolla. Kotiin minulle tulee myös muutama lehti, jotka on tietenkin luettava heti niiden ilmaannuttua postilaatikkoon. Mielestäni lukeminen on hyvän koulutuksen ja sitä kautta menestymisen elinehto. Se on myös yleissivistää. Kaikkia tulisi rohkaista lukemiseen. Niin minuakin lapsena rohkaistiin. Isi vei kirjastoon aina kun pyysin, lapsena minulle luettiin iltasatuja joka ilta ja usein lahjapaketeissa oli kirja. Myös pyysin lähes aina lahjaksi kirjaa.

Milloinka sinä olet lukenut viimeksi kokonaisen kirjan? Miksi sinä luet tai miksi et lue?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>