Syntymäpäivät 17.4.2015

Perjantai aamuna laiteltiin itse aamupalaa asunnolla. Aamupalan jälkeen suunnattiin kaupungille ja ensimmäisenä suuntasimme Stockmannille. Minulla on pakkomielle Stockmanneihin. Ehdottomasti on aina päästävä siellä käymään, vaikka varsinkin Tallinnassa samat asiat saa muualtakin. Mukaan ei tälläkään kertaa tarttunut juuri mitään. Huomautettava on, että Suomessa Stockmannin kosmetiikkapuoli on runsas ja siellä on paljon erikoisempiakin merkkejä saatavilla, mutta näin ei ole Tallinnassa. Mikäli etsii jotakin tiettyä, niin on parasta mennä suoraan Kaubamajaan. Stockmannilta suunnistimme Virukeskukseen kahville. Kahvila valinta ei ollut mikään erikoinen, vaan menimme Wayne’s Coffeeseen. Hinnat olivat lähes Suomen hinnoissa ja jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut mennä Rotermanni kvartaalin Reval Cafeeseen (Reval Cfeeta on tituleerattu Viron Starbuck’siksi), sillä olimme joka tapauksessa menossa seuraavaksi Rotermannille.  Kiertelimmekin tovin Rotermanni kvartaalissa, jossa on monia kansainvälisiä kauppoja, kuten Berscha, Stradivarius ja liuta kalliimpia selektiivisiä liikkeitä. Kvartaalista löytyy myös Kalevin suklaakauppa, josta olemme kulkeneet usein ohi, mutta nyt kävelimme ensimmäisen kerran sisään. Tämä saattoi olla virhe, sillä ilmeisesti käynnissä oli jonkin sortin alennuspäivät, sillä lähes tulkoon joka ikinen tuote oli saanut kylkeensä uuden hinnan. Kalevin makeispussit maksoivat 30-70 senttiä kappale. Tietenkin tuolta oli hankittava hieman tuliaisia ja kotiinviemisiä.

Ilma alkoi olla melko inhottava. Tuuli kylmästi ja välillä jopa satoi. Meillä oli tarkoituksena mennä lounaalle Kalamajassa sijaitsevaan F-hoone ravintolaan. Mietimme jopa, että olisimme ottaneet taksin, sillä keli oli niin kurja. Lopulta päädyimme kuitenkin kävelemään Kalamajaan. Ajallisesti Virukeskukselta sinne taapertaa noin 20 minuuttia. Riippuen liikennevaloissa seisotusta ajassta ja siitä, kuinka monta asiaa on jäätävä matkan varrella töllistelemään. Tässä kelissä ei ihan hirveästi pysähdelty.

F-hoone on kuulunut lempiravintoloihini ensimmäisesti käyntikerrasta saakka. Aikaa tuosta on varmaan noin kolmisen vuotta, ellei jopa neljäkin. Tuolloin paikka ei ollut vielä kaikkien turistien tiedossa ja asiakaskunta koostui lähinnä paikallisista nuorista. Nykyisin myös muut ovat löytäneet tuon Kalamajan helmen ja pöytävaraus on ainakin iltaisin pakko olla. Välillä tuntuu, että lounasaikaankaan ei meinaa mahtua sisälle, varsinkaan viikonloppuisin. Me saimme pöydän suoraan, mutta monet vähänkään isommat seurueet meidän jälkeemme kääntyivät pois. F-hoone tarjoilee aamiaista aina puoleen päivään saakka, jonka jälkeen alkaa lounas aika. Arkisin on tarjolla talon lounas á la Carten lisäksi. Tänään olisi ollut tarjolla sellerisosekeittoa hintaan 2,30 ja lasagnea hintaan 3,90. Jälkiruuaksi olisi ollut uunissa paistettua omenaa vaniljajäätelön kanssa hintaan 1,20. Kuten voi huomata, niin lounashinnat eivät todellakaan päätä huimaa. Me tilasimme kuitenkin listalta. Alkaupalaksi valitsimme (yllätys, yllätys) vuohenjuustoa punajuuripyreen kanssa.

F-hoone vuohenjuusto

Pääruuaksi otimme molemmat burgerit. Isännälle naked versio ja minulle tavallinen. Hampurilaisen sämpylä oli omatekoinen ja pihvi oli angusta. Lisäkkeenä minulla oli porkkana- ja palsternakkaranskalaisia – itse tehtyjä nekin. Täytyy sanoa, että tälläkään kertaa ei F-hoone pettänyt. Ruoka on tuolla sesongin mukaista ja istat vaihtuvat neljä kertaa vuodessa. Yleensä valitsen kasvisruokaa, sillä F-hoonee tarjoaa erinomaista kasvisruokaa (listalla on myös vegaanista evästä). Tällä kertaa päädyin kuitenkin tähän burgeriin.

IMG_0516

Annokset olivat niin valtavia, ettei jälkiruualle jäänyt enää tilaa. Niinpä nautin vain kupillisen haudutettua teetä. Tämäkin on asia, jota on pakko kehua. Tallinnassa jos tilaa tettä, niin aina saa haudutettua. Koskaan eivät kanna pöytään Liptonin teepusseja. Tässä olisi Suomessa monellakin ravintolalla parantamisen varaa.

Ravintolasta matka jatkui Kalamajan kauppakeskukseen, jossa on runsaasti erilaisia lähinnä sisustamiseen keskittyneitä kauppoja. Lisäksi on kokonainen kauppa luonnnonkosmetiikka, sekä eko-alstenvaatteita ja lankoja. Ostoksia ei kuitenkaan kyennyt nyt tekemään, sillä vatsa oli niin täynnä. Toisekseen oli pakko lähteä kävelemään takaisin kohti vanhaa kaupunkia, sillä minulla oli aika kynsien laittoon ja kasvohoitoon.

Sain isännältä syntymäpäivälahjaksi kasvohoidon. Itse hankin itselleni syntymäpäivälahjaksi kynnet. Kirjoitan oman postauksen tästä kauneushoitolakäynnistä myöhemmin. Isäntä joutui siis kuluttamaan aikaansa ilman minua muutaman tunnin ajan, kun minä olin hemmottelemassa itseäni.

Vapauduttuani kauneushoitolasta, meillä oli aikaa vielä istahtaa hetkeksi alas juhlistaamaan syntymäpäiviäni, ennen kuin suuntasimme jälleen Kalamajaan syömään. Illallispaikaksi olin valinnut Kohvik Sesoonin. Kohvik Sesooniin oli onneksi lyhyempi matka kuin F-hooneelle.

Vanhan kaupungin muuri

Kävellessämme Kohvik Sesooniin, oli ilmakin muuttunut jo paremmaksi, enää ei satanut vettä ja aurinkokin pilkisteli pilvien takaa. Kohvik Sesoon on hyvin samantyylinen ravintola kuin F-hoone ja Rataskaevu 16. Sielläkin käytetään tuoreita raaka-aineita ja kauden sesonkituotteita. Paikan olemassa olo on tosin tiedettävä. Nimittäin Niine kadulle tuskin kukaan eksyy ihan sattumalta. Ravintola ontalon sisäpihalla, mutta kadulta on kyllä opasteet perille. Tännekin on pöytävaraus tehtävä. Ravintola oli tupaten täynnä ja pöydät pysyivät täysinä koko meidän siellä olo aikamme.

Jaoimme jälleen yhdessä alkuruuan. Otimme buffalomozzarella salaattia, joss oli munakoisotahnaa ja paahdettua paprikasalaattia.

Buffalomozzarella salaatti

Erityisesti pidin tämän ravintolan ruokien asettelusta lautasille. Annokset olivat kauniita ja ennen kaikkea sopivan kokoisia, jotta pystyi syömään kolme ruokalajia. Pääruuaksi otin itse kasvisraguuta ja isäntä otti porsaan ribsejä. Minun annokseni oli erinomainen.

Kasvisragout

Porsaan ribsit

Isännän annos ei ollut. Osa lihoista oli todella sitkeää. Suorastaan purkkaa. Lisukkeet olivat erinomaisia, mutta liha harmitti meitä molempia. En tiedä oliko ongelma vain tällä lautasella, sillä näin muihinkin pöytiin menevän saman annoksen ja eimerkiksi viereisessä pöydässä herrasmie veteli lihan viimeistä murua myöten. En usko, että kukaan nimittäin olisi kyennyt oikeasti syömään näin sitkeää lihaa viimeistä murenta myöten.

Päätimme ottaa vielä jälkiruokaa, sillä tällä kertaa palvelu oli nopeaa, tehokasta ja ystävällistä. Minä tilasin vadelmasorbettia banaani-kondensoitumaito moussella ja yrttikastikkeella ja isäntä otti creme bruleen. Molemmat olivat erinomaisia ja jälleen upeasti lautaselle asteltuja.

Jälkiruuat

Tilasimme myös teetä, jota tuli pöytään pannullinen ja kaksi mukia. Siinä oli isännänkin alistuttava juomaan kupillinen teetä, vaikkei koskaan sitä normaalisti teekkään. Ei kuulemma maistunut miltään.

Vaikka toinen pääruuista oli epäonnistunut, haluan silti palata tähän ravintolaan uudestaan. Ainakin antamaan toisen mahdollisuuden. Pidin erittäin paljon sen tyylistä ja ilmapiiristä. Hintataso on laatuun verrattuna myös edullinen ja sijainti kohtuullinen, vaikka sinne pieni kävelymatka onkin.

Kohvik Sesoonin jälkeen oli pakko suunnata suoraan asunnolle, sillä uni alkoi jo painaa silmäkulmia. Olimmehan olleet koko päivän menossa ja lähteneet asunnolta aamulla yhdeksän aikaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>