Sairaanhoitajapäivillä Helsingissä

Matkustin viime keskiviikkona, eli 26.3 Helsinkiin muutamaksi päiväksi aikomuksenani osallistua Sairaanhoitajapäiville. Sairaanhoitajapäivät ovat vuoden suurin sairaanhoitajien yhteinen tapahtuma, joka järjestetään joka kevät Pasilan messukeskuksessa. Haaveilin jo opiskeluaikani, että kumpa voisin päästä noille päiville. Luentotarjonta on todella laaja, se kattaa käytännössä kaikki erikoisalat, jotenka jokaiselle työntekijälle löytyy varmasti mieleistä ja ammatillisesti kasvattavaa ohjelmaa. Nyt minulla oli ilo osallistua itsekin tähän tapahtumaan, sekä tietenkin samalla hyödyntää Helsingin minulle tarjoamat puitteet.

Matkaan lähdin kuuden junalla Kuopiosta, sillä halusin olla keskiviikkona mahdollisimman aikaisin perillä, sillä keskiviikko oli oikeastaan ainoa päivä, kun minulla todella oli aikaa miilusta kaupoissa ja haahuilla ympäri kaupunkia. Perillä olinkin jo ennen puolta päivää. Ensi töikseni kävin ostamassa itselleni kahden päivän Helsingin sisäisenliikenteen lipun. Lipulla on hintaa 12 euroa ja sillä voi ajella kaksi vuorokautta vaikka tauotta. Maksuvälineenä se kelpaa juniin, metroon, raitiovaunuun ja bussiin. Seuraava etappini oli Sokos Hotel Pasila, josta sain heti huoneen ja pääsin jättämään tavarani sinne. Hotelli sijaitsi noin reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä Pasilan asemalta.

Hyppäsin raitovaunuun hotellin ovelta ja suunnistin kohti keskustaa. Pidän raitiovaunulla liikkumisesta, sillä vaunuissa on monitorit, jotka näyttävät seuraavan pysäkin. Tämä auttaa navigoimaan, mikäli ei ole kovin sinut pääkaupunkimme kanssa. Edellyttää tietenkin, että tiedät millä pysäkillä olet jäämässä pois. Kannattaa myös muistaa, että raitiovaunu ei automaattisesti pysähdy joka pysäkillä, vaan stop-nappia täytyy painaa. Lisäksi ovet eivät välttämättä aukea itsestään, vaan ne avataan myös nappia painamalla. Ehkäpä nämä asiat ovat muille itsestään selvyyksiä, mutta minulle ne eivät olleet…

Ajelin raitiovaunulla Stockmannin eteen, sillä Stockmannin herkku on sellainen kauppa, johon minun on päästävä jokaisella kerralla, kun vierailen Helsingissä. Rakastan ruokakauppoja ylipäätään, jotenka tälläiset kaupat, joidenka valikoima poikkeaa perusmarketeista ovat luonnollisesti minulle unelmien täyttymys. Toivonkin ,että joskus Stockmann perustaisi haarakonttorin Kuopioon – edes sen Herkun osalta. Herkussa vaeltelin kaikessa rauhassa hyllyjen välissä ihastellen tuoreita hedelmiä, marjoja ja laajaa valikoimaa luomutuotteita. Yritin etsiä leipä osastolta Ullan pakarin leipää, jota Stockmannin herkussa pitäisi olle Ullan pakarin mukaan myynnissä. Olen aikaisemminkin hehkuttanut tämän leivän herkullisuutta. Valitettavasti leipä oli päässyt loppumaan. Stockmannin herkusta tarttui mukaan Patak’s currytahnaa, jota itse asiassa vähän sieltä meninkin etsimään. Stockan herkku ei pettänyt nytkään. Lisäksi bongasin huomattavasti laajemman ruoka- ja leivontalehti hyllyn kuin kotipuolessa. Sieltä löytyi Jamie Oliverin lehti. Hyllyssä oli myös runsas valikoima ruotsinkielisiä leivonta ja ruuanlaitto lehtiä. Pitäisi varmaan hitunen sitä ruotsin kieltä palautella mieleen, että lehden lukuun kykenisi…

Jamie ja Currytahnat

Olin etukäteen selaillut ravintolatarjontaa Helsingin keskustasta ja päättänyt mennä lounalle Vapianoon. Vapiano on tuttu Tallinnan matkoilta, mutta Helsingin ravintola oli minulle ennestään koskematonta maaperää. Satuin paikalle lounasaikaan, jotenka paikka oli melko täynnä. Valitsin pizzan lounaaksi oikeastaan siitä syystä, että pastajono oli kilometrin mittainen. Vapianossahan ruoka siis valmistetaan siinä sinun silmiesi alla ja se on takuulla tuoretta. Hinnat olivat Tallinnan ravintolaan verrattuma kaksinkertaiset. Maku ja ulkonäkö olivat yhtenäiset. Suosittelen lämpimästi tätä ravintolaa, mikäli on pastan tai pizzan ystävä. Itse nautin bbq-kanapizzasta ja Pellegrinon lemonatasta.

Vapiano kanapizza

Vapianosta matka jatkui keskustan kauppoihin. Kamppiin päin marssiessani huomasin Elvarin pop-up myymälän lasipalatsin nurkalla. En voinut vastustaa houkuttelevia englannin lakuja ja muffinsseja, jotenka pyörähdin sisään tutkimaan tarjontaa. Valinnan vaikeus oli valtava – en tiennyt haluanko muffinssin vai kakkupalan vai lakuja. Myös pöllöjä oli tarjolla. Lopulta päädyin englanninlakuvalikoimaan lasipurkeissa.

Englanninlaku korut

Seuraavaksi huristelin Metrolla Hakaniemeen aasialaiseen kauppaan tutkimaan lisää elintarvikkeita. Tässä vaiheessa olin jo niin tuskastunut jääkaapin puutteeseen ja kylmälaukuttomaan elämään, että itku ei ollut kaukana. Mielelläni olisin mukaan ostanut tuoreita yrttejä, tuoreita chilejä ja okraa. Okra on yksi lempikasviksistani, mutta sen saatavuus näillä leveysasteilla on käytännössä nolla. (Jos joku tietää, mistä sitä tällä alueella saa, niin kommenttikenttään viestiä!)

Hakaniemestä ajelin Metrolla Kampin ostoskeskukseen ansaitulle jälkiruualle. Kampissa on nimittäin Ben & Jerry’s jäätelökioski. Kävin siis nauttimassa ostosten teon lomassa jäätelöstä.

Ben&Jerry's jätskiä

Olin sopinut meneväni tätini luokse Tikkurilaan illaksi. Matkan varrelle sattui sopivasti Oulunkylä. Oulunkylässä sijaitsee Lankamaailma. Lankamaailmassa on todella laaja valikoima erilaisia lankoja, sekä muita neulonta- ja virkkaustarvikkeita. Lisäksi lankojen hinnat ovat huomattavasti edullisemmat kuin esimerkiksi Novitan langoissa. Harmikseni en ollut kovinkaan tarkkaan suunnitellut millaisia lankoja tarvitsen, joten aikaa tuhraantui kohtuuttomasti vain hyllyjen välissä vaelteluun ja miettimiseen, mitä haluaisin seuraavaksi neuloa. Lopulta otin joitakin keriä puuvillalankaa patalappuhankkeisiini, sekä ohutta virkkauslankaa, josta ajattelin valmistaa elämäni ensimmäisen pitsiliinan, sekä mukin aluset. (Ikä ei selvästikkään tule yksin….)

Oulunkylästä surautin junalla Tikkurilaan tätini herkkupöytään. Ilta vierähti nopeasti hyvän ruuan ja kahvin kanssa. Lopulta olin puoli yhdeksän aikaan niin poikki, että vaivoin jaksoin raahautua juna-asemalle ja vielä Pasilan asemalta hotellilleni.

Torstai oli ensimmäinen varsinainen Sairaanhoitajapäivä. Ensin tietenkin tutustuin hotellin aamiaistarjontaa. Tarjoilut olivat kyllä ihan hyvät, mutta ongelmana oli, etteivät aamiaistarjoilijat kiinnittäneet lainkaan huomiota aamiaispöytään. Jos jokin tuote loppui, se pysyi loppuneena niin kauan, kunnes ASIKAS asiasta mainitsi. Joskus hotellin ravintolassa itsekkin työskennelleenä tiedän, että aamiaiset voivat olla kiireisiä, kun hotelli on täynnä, mutta tiedän myös, ettei asiakkaan tehtävä ole odottaa ja huomautella puuttuvista ruuista. Varsinkin lämpöisten tuotteiden kohdalla oli tämä ongelma. Pisteitä kuitenkin tummapaahtoisesta kahvista (en kotona juo koskaan aamukahvia – nyt join kolme kuppia).

Sairaanhoitaja päivät alkoivat puoli kymmeneltä, mutta oli paikalla jo reilusti ennen yhdeksää. Minulla oli hyvää aikaa tutustua messualueeseen ennen avajaisia, sekä tehdä siinä sivussa edullisia messuostoksia. Mukaan tarttui mm. tukisukat, ravitsemuksen kirja ja hiustenhoitotuotteita suomalaiselta Sim sarjalta. Tietenkin mukaan piti keräillä pisteiltä kaikenlaisia esitteitä, kyniä, karkkia ja mitä nyt milloinkin oli tarjolla. Useilla firmoilla oli myös näytekokoisia tuotteita, joita sain kasan mukaani.

Avaisia oli juontamassa Putouksesta tutun Antzkun serkku Krisu. Krisu ei romahtanut vaan meinasi läkähtyä useaan otteeseen. Juontospiikit olivat hulvattomia ja hienosti mietittyjä.

Antzkun serkku Krisu

Avajaisissa oli myös muutamia puheenvuoroja, sekä lopuksi korkeakulttuuria Jorma Uotisen toimesta. En tiennyt, että Jorma osaa tanssimisen lisäksi myös laulaa. Saimme nauttia melkein 45 minuuttia Jorman esittämästä musiikista. Lopuksi näimme myös melkoista heittäytymistä.

Jorma Uotinen

Avajaisten jälkeen alkoivat varsinaiset luennot. Kävin kuuntelemassa STTK:n pääsihteeri Leila Kostiaisen luennon: Onko palkka ammatin arvo? Tämän lisäksi osallistui mielenterveyttä käsitteleville luennoilla, joissa aiheina oli mm. mielenterveysongelmat perusterveyden huollossa, osallisuus mielenterveystyössä ja itsehoito ja työssä jaksaminen. Iltapäivällä kävin kuuntelemassa niinikään myös mielenterveyttä käsitteleviä luentoja, jotka eivät koskettaneet juurikaan omaa työtäni, vaan olivat lasten- ja nuorten psykistriaa.

Luennot kestivät puolikuuteen saakka, jonka jälkeen kävin viemässä kantamukseni hotellille jä lähdin etsimään ravintolaa, jossa voisin nauttia kenties päivällistä. Työkaverini oli suositellut minulle nepalilaista ravintolaa Fredrikinkadulta. Satkar löytyikin helposti  Kampin ostoskeskuksen kulmalta. Annokset olivat todella hyvän kokoisia ja ruoka oli ihanan makuista. En ole koskaan ennen käynyt nepalilaisessa ravintolassa, mutta ainakin minun nauttimani kana-annos muistitti kovasti intialaista ruokaa.

Satkar Kanakorma

En ollut syönyt koko päivänä mitään, sillä en halunnut tuhlata rahojani messukeskuksen järjettömän hintaisiin ruokiin, joten söin pääruuan lisäksi myös konjakilla liekitettyä banaania jälkiruuaksi.

Konjakkiliekitettyä banaania

Suosittelen ravintolaa kaikille itämaisesta ruuasta pitäville. Hinnat olivat kohdallaan, ravintola oli siisti, palvelua ripeää ja ystävällisesti. Ruoka tietenkin olisi pääsyy palata tuohon ravintolaan uudelleen. Olin päivästä niin uupunut, että hilauduin raitiovaunupysäkille ja huristelin hotellin lämpöisen peiton alle lukemaan.

Perjantaina jouduin ottamaan kaikki tavarani mukaan messukeskukselle. En oikeastaan ollut ajatellut tätä yhtään aikaisemmin, mutta olisi varmaan kannattanut… Onneksi tavarat sai jättää narikkaan säilytykseen. Perjantaina luennoilla oli teemoina ravitsemusta, varsinkin uusia ravitsemussuosituksia ja vuorotyöläisen ravitsemusta. Iltapäivällä kävin kuuntelemassa luentoja psyatriasta, jossa oli mm. ihmisten psykoosikokemuksia ja hulluuden historiaa. Varsinkin hulluuden historia luento oli mielenkiintoinen ja olisin mielelläni kuullut aiheesta enemmänkin kuin vain puoli tuntia.

Kolmen jälkeen matelin tavarakuormani kanssa Pasilan juna-asemalle odottamaan kotiin menevää junaa. Pasilan asemalla on loistava pikkuruinen K-Market, josta saa kaikennäköisiä eväsjuttuja ostettua. Kävinkin hakemassa sieltä junaan juotavaa ja wrapin. Jälleen kerran syömiset olivat pielessä, kiitos Messukeskuksen. Seuraavalla kerralla pakkaan omia eväitä mukaan.

Kotia kohti

Onneksi pääsin kaikkine tavaroineni junaan ja vielä takaisin kotiinkin. Elämäni ensimmäiset sairaanhoitajapäivät olivat todella hyvä ja mielenkiintoinen kokemus. Olen monta asiaa rikkaampi ja viisaampi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>