Karvapallomme nimeltä Paavo

Meille tuli marraskuun lopussa pikkuinen kissanpentu, jonka ristimme Paavoksi. Paavo alkaa olla jo iso poika – täyttää itseasiassa maaliskuussa puoli vuotta. Painoakin pikkukissalle on kertynyt jo lähes kolme kiloa. Ei siis enää mikään pikkukatti. Paavo oli aluksi hyvin arka ja pelokas – se pelkäsi kovia ääniä, jopa ihmisiä. Pikkukattia ei nimittäin oltu totutettu talon normaaliin ääniin tai ihmisten läsnäoloon. Kissaa hankkiessa kannattaa tosiaan kiinnittää huomiota siihen millaisista oloista kissa on tulossa. Pikkukissa tulisi olla madotettu  neljä kertaa ennen luovutusta. Paavoa ei lupauksesta huolimatta oltu madotettu kertaakaan. Lisäksi pennun tulee olla tottunut elämään perheen keskellä. Usein ihmiset tuntuvat ajattelevan, että kun kyseessä on maatiainen, eikä rotukissa, niin ei siitä tarvitse niin välittää. Silloin kannattaa leikkauttaa oma katti, ettei vahinkopentuja pääse tulemaan. Myös maatiainen on eläin ja tarvitsee ihan samanlaista hellää hoivaa kuin rotusisarensakin.

Ensimmäisenä yönä kalastin Paavon pasekoneen takaa ja nukuin sen jälkeen loppuyön herran kanssa sohvalla. Seuraavani yönä itku kuului sohvan takaa. Taas nukuttiin pikkuisen kanssa sohvalla yö. Kerkesin jo miettiä minkähänlainen sängynalusasukki tästä kissasta tulee, mutta onneksi Paavosta on kasvanut reipas pikkukatti! Pienempänä Paavo paineli aina piiloon yksin jäätyään. Nykyisin se uskaltaa päivisin jo nukkua sängyn ja sohvan päällä, eikä sitä tarvitse kaivelle patterin alta. Yöt Paavo nukkuu minun tyynyn vieressä tai rinnan päällä. Tosin alan toivoa, että se ei enää nukkuisi siinä, sillä painoa on tullut sen verran, että pidemmän ajan nukkumisen jälkeen se alkaa jo painaakkin. Paavon rakkaimpiin leluihin kuuluu ehdottomasti pyykkiteline (meille sitä kutsutaan nykyisin leikkitelineeksi) ja karkkipaperit. Hätätilanteessa voi leikkiä omillakin leluilla. Enää Paavo säikähtää vain ovikelloa. Puhelimen pärinään se on jo tottunut ja astianpesukoneesta saa kuulua kilinää, ilman kissan piiloon säntäämistä.

Paavo

Tässä Paavo on vielä melko pikkuinen – lelun pituus on 13cm.

Herkkusuu

Paavo nauttii herkkupalansa vanhasta kananmunakennosta – joutuupahan vähän tekemään töitä herkkunappien eteen.

DSC_0379

Yksi herran tyylikkäimmistä nukkumisasennoista.

DSC_0394

”Tottakai voin seisoa tässä tietokoneen päällä! Mihinkä sitä tietokonetta tarviit – minä oon tässä!”

Paavo on melkoinen sylivauva. Jos se ei ihan syliin pakkaa, niin ainakin mahdollisimman lähelle pitää tulla nukkumaan. Lisäksi herra on hyvin puhelias. Minulle ei ole koskaan ollut kattia, joka olisi pitänyt näin paljon ääntä kuin tämä pikkuherra. Paavo osaa olla halutessaan myös räähkä. Olohuoneen verhon irrotus käy hetkessä, samoin makuuhuoneen tapetin repiminen. Suurimman osan ajasta se on kuitenkin herttainen pikkuotus. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>