Tallinnassa 18.-21-7.2013

Tallinna on minun yksi lempi kaupungeistani. Voisin matkustaa sinne niin usein kuin vain olisi mahdollista. Mielellään jos joskus voisi viettää siellä viikon, niin ei aina olisi niin kiire joka paikkaan. Silloin voisi viettää päivän kävellen Kadriorgin puistossa ja ajellen päämäärättömästi rautiovaunulla ympäri Tallinnaa. Ehkäpä selviäisin myös Piritan paljon puhuttua rantaa katsomaan. Tälläkään kerralla en kuitenkaan ehtinyt toteuttaa näitä toimintoja. Olimme matkassa minä, isäntä ja ystäväni Tanja Pohjois-Karjalasta. Tarkoituksena oli ottaa vain irtiotto arjesta, sillä kaikilla on lomat oikeastaan vasta edessäpäin. Yövyimme eräiden tuttaviemme omistamassa kaksiossa melko lähellä satamaa, josta on kävelymatka vanhaan kaupunkiin. Esittelimme Tanjalle lempi syömä- (ja juoma-)paikkojamme, sekä tietenkin hieman viihdyimme myös ostosten parissa. Valokuvausta tuli myös harjoitettua ahkerammin, sillä tietenkin halusin ulkoiluttaa uutta Nikon 1 kameraani, sekä meillä oli matkassa myös Canon pokkari. Pitkästä aikaa kuvailimme siis ahkerasti lomaamme, ja kuvia kertyi matkalta yhteensä 125 kappaletta, joka on huomattavasti enemmän kuin normaalilta Tallinnan matkalta, sillä perinteiset kohteet on jo aika monta kertaa nähty ja jopa kuvattu.

Torstai aamuna siis starttailimme autoa kohti Helsinkiä. Itse lopetin yövuoron juuri tuona aamuna. Ihan ei se uni samallalailla tullut silmään auton penkillä kaikista varusteista huolimatta. Ajelimme melkoista kyytiä Helsinkiin, sillä Tall Ship Races oli menossa samaan aikaan ja Tallink oli muistuttanut mahdollisista ruuhkista kahdella sähköpostilla ja muutamalla tekstiviestillä. Aikaa jäi kuitenkin runsaasti istuksia satamassa, mutta mieluummin toki niin.

Koska valokuvia tuli todella nyt otettua paljon, niin annan niiden puhua enemmänkin puolestaan pienten selosten kera.

Helsingistä lähtiessä sää ei ollut kovin hääppöinen. Vesihanat onneksi pysyivät kiinni ja ei tuullut juurikaan. Lämpötilakaan ei kyllä ollut ihan meidän mieleinen.

Jätimme kuitenkin hyisen Helsingin selkämme taakse ja…

Suuntasimme kohti aurinkoista Tallinnaa. Laivamatka meni lähinnä isuskellessa, sekä tietenkin kävimme tutkimassa Parfumerian sisältöä. Henkilökohtaisesti olen hajuveden ostolakossa, joten tyydyin vain haaveilemaan, mitä ostaisin, jos en olisi lakossa.

Huomaattehan kuinka onnellisesti prinsessa vilkutan vain tunnin yöunien jälkeen?

Olimme aivan supernälkäisiä, joten suuntasimme käytännössä heti huoneistolta syömään yhteen ehkä kaikkien aikojen parhaimmista Tallinnan ravintoloista – saanko esitellä, jälleen kerran Honky Tonky! Tämän parempaa soutwestern ruokaa saat etsiä näiltä nurkilta. Et voi edes mainita Amarilloa samana päivänä tämän kanssa. Alkuun nappailtiin vähän sormiruokaa ja pääruuaksi tilattiin Super sampler Eldorado combo.

Oli muuten aika paljon tekemistä tuon syömisen kanssa. Ruoka oli todella hyvää ja lihat olivat todella hyvin kypsennettyjä – kana oli ihanan mehevää ja nauta sopivan mureaa. Parasta ehkä kuitenkin olivat suolakurkut ja ribsit!

Halusimme hieman nauttia vielä illasta ruokailun jälkeen, joten suuntasimme Olde Hansan terassille. Olde Hansan kaneliolut on mielestänä aivan mahtavaa, mutta kykmä tuuli meinasi pilata istuskelusta kaiken nautinnon. Onneksi oli vilttejä tarjolla kaikkien viluisimmille.

Joissakin kuvissa onneksi näyttää myös ihan ihmismäiselle….

Kävelimme matkan aikana joka paikkaan. Emme käyttäneet siis autoa lainkaan, saati julkisia kulkuneuvoja. Pelkästään torstaina taapersimme puhelimeni askelmittarin mukaan 15947 askelta.

Perjantai aamua käynnistelimme omatekoisella aamiaisella, jonka jälkeen suuntasimme ostosten kimppuun Viru-keskukseen. Nautimme ostosten lomassa kahvia Reval cafessa ja kun nälkä yllätti, päätimme taapertaa Kopliin F-hooneeseen syömään lounasta. Paikka alkaa pikkuhiljaa tehdä tietään myös turistien tietoisuuteen. Johtuneeko siitä, että se on rankattu 50 parhaan ravintolan listalle koko maassa.

Vuohenjuusto, mansikat, balsamico ja rucola ovat taivaallinen makuyhdistelmä.

Pääruuaksi söin roguefortilla ryyditettyä linssimuhennosta toisten nauttiessa

neljän juuston kanapastasta.

Jälkiruuaksi nautin vaniljavaahtoa kauden marjojen ja keksinmurusten kanssa. Oli kyllä todellinen kruunu aterialle. Pidän F-hooneesta, sillä annokset ovat sopivan kokoisia, järkevästi hinnoiteltuja ja ennen kaikkia yksinkertaisista raaka-aineista tehtyjä.

 F-hoone sijaitsee yhdessä vanhassa tehdasrakennuksessa. Heti poistuttaessa vanhasta kaupungista huomaa, ettei Tallinnan ole oikeasti niin siloteltu, kun annetaan ymmärtää. Vain muutama sata metriä kauempana tuntee olevansa kuin toisessa kaupungissa tai jopa maassa.

Vanha vesitorni matkalla takaisin ydinkeskustaan.

Toompean mäki alhaalta päin kuvattuna.

Ehdotin pikaista porraskävelyä, mutta kukaan ei lämmennyt ajatukselle ruuanjälkeisestä porraslenkistä. Ihmeellistä porukkaa!

Nunnea pitkin pääsee Baltijaamille, eli rautatieaselle ja sen yhteydessä olevalle venäläiselle torille, jossa on myynnissä aivan kaikkea aina romuista porkkanoihin. Vaikka sieltä ei välttämättä mitään ostaisikaan, niin kannattaa käydä ihmettelemässä tavallisten ihmisten elämää. Lisäksi rautatieasemalla on aivan ihana ”kauppahalli”, jossa myydään vaikka mitä herkkuja.

Yksi Toompealle vievistä teistä. Itse suosin muita reittejä, sillä Pikk jalg on nimensä mukaisesti pitkä ja pelkkää nousua.

Jälleen kerran yritimme mennä käymään Tallinnan vanhimmassa käytössä olevassa apteekissa, mutta se oli suljettu. Aikaisemmin on ollut väärä päivä tai se on ollut remontissa. Nyt en tiedä syytä, mutta sisälle en päässyt tälläkään kertaa.

Jatkoimme hieman ostosten tekemistä ja suunnittelimme illan ohjelmaa.

Illallista ajateltiin nauttia pubi tyyliin. Hell Hunt on yksi tallinnan vanhimmista muttei kuitenkaan vanhin pubi. Sijainnistaan huolimatta ruoka on edelleen edullista. Paikka on myös paikallisten suosiossa ja on usein hyvin kansoitettu. Niin oli tänäänkin, odottelimme kuitenkin hetken ja saimme vapaan pöydän.

Kukaan ei varmaan kuunnellut toistensa tilauksia, sillä tilasimme kaikki samoja pottuja! Oltaisiin hyvin voitu jakaa kaksi annosta ja maistella jotakin muuta niiden sijaan. Nautimme punajuuribroileria, lihapullia tomaattikastikkeessa ja paistettuja pelmeenejä. Melkoista ilotulista suussa oli tämänkin ruoka. Suosittelen!

Hell Huntin edessä on pikkuinen tsaosuna maamerkkinä. Hell Huntista suunnistimma vielä vierailemaan Scotland Yardiin, tuohon baariin Merepuiesteelle, jossa bobbyt tarjoilevat ja vessassa käydään sähkötuolissa. Paikkana jo ihan näkemisen arvoinen. Tuolta tuli sitten kiire kotiin, sillä tarkoitus oli vielä hakea aamiaistarvikkeita Rimistä. Joku kuitenkin saattoi muistaa kaupan aukioloajan hitusen väärin ja myöhästyttiin pahan päiväisesti. Emme enää kehdanneet kävellä vanhan kaupungin Rimiin, joka olis ollut auki myöhempään, vaan päätimme syödä niitä ruokia aamiaiseksi, mitä huoneistollamme olisi.

Päivän askelmittarisaldo: 16369 askelta.

Lauantai tuntui tahmaiselta. Yöunet eivät olleet kovin pitkät. Ensi töiksemme kuitenkin suunnistimme kauppakeskus Foorumiin, sillä olin bongannut monella vastaantulijalla Lushin paperikassin, jonka perusteella osasin päätellä, että tuo ihana kosmetiikka pulju on rantautunut Heldsingin lisäksi myös Tallinnaan. Kaupassa oli vaikka mitä ihanaa, mutta mukaan tarttui vain muovailuvahasaippuaa. Lapsenmieliselle lapsen saippuaa!

Seuraava pysähtymispaikkamme oli Rottermanni kortteli, joss pyörähdimme lähinnä muutamassa vaateliikkeessä ja taapersimme isojen talojen välissä. Tuossa korttelissa on useita selektiivisen muodin liikkeitä, joihin minun pikkupennosten kanssa ei ollut mitään asiaa.

Matka jatkui kohti vanhaa kaupunkia ja Toompean mäkeä. Sää suosi meitä, vaikkakin tuuli oli paikoin jopa kylmä. Haimme matkalla ylös McDonald’silta McFlurryt, sillä Tallinnasta sai Snickers versiota. Jätski oli pettymys, mutta onneksi maisemat korjasivat tilannetta.

Matkalla Toompealle löysi ystäväni uuden ihailijan.

Toompean mäelle menimme Lyhyttä jalkaa pitkin, joka käytännössä tarkoitti portaiden nousemista. Se on kuitenkin nopein reitti huipulle. Portaat lähtevät Rataskaevulta, jossa sijaitsee oikeastikkin vanhan kaupungin käytössä ollut kaivo. Nykyisin se toimittaa rakkauslukkojen kiinnityspaikan virkaa.

Mäen päälle kivuttuamme vierailimme upeassa Ortodoksisessa kirkossa. Valokuvia ei valitettavasti kirjon kauniista ikoneista ja alttarista saa ottaa, joten jokaisen on käytävä katsomassa tuota upeaa ilmestystä itse!

Lähes ortodoksisen kirkon vieressä sijaitsee Tallinnan luterilainen kirkko. Siellä emme tällä kertaa poikenneet sisällä, mutta olen käynty siellä aikaisemmin ja sekin tuntuu koristeellisemmalta kuin meidän kirkkomme täälläpäin. Tosin se ei kyllä vedä vertoja tuon edellisen kirkon komeudelle.

Näköalapaikalta avautui upeat näkymät vanhaan kaupunkiin, sekä myös uudemmalle puolelle Tallinnaa.

Lounaalle suunnistimme suoraan tuolta ylöspäin suuntautuneelta kävelyretkeltä. Kävimme nauttimassa lettuja Kompressorissa, jonka jälkeen käveliksimme hieman raatihuoneen torilla ihmetellen ihmismäärää, sekä huvittavia turistilaumoja, jotka kulkivat oppaiden johdolla suurina rykelminä. Tosin mietittiin, että olisi kannattanut taapertaa jonkun tuollaisen ryhmän perässä, sillä olisi saanut paljon lisää Tallinna tietämystä, sillä oppaat selittivät hyvin seikkaperäisesti Tallinnan historiaa ja varsin keskiaikainen Tallinna on minun mielenkiintoni kohde, joten niitä tarinoita olisin kuunnellut mielelläni lisää.

Raatihuoneen torille oli kerääntynyt paljon käsityöläisiä myymään tuotteitaan. Me keskityimme vain katselemaan.

Troikan terasssilla istui herttainen nallepariskunta. Troika on yksi parhaista venäläisistä ravintoloista, joissa olen koskaan syönyt. Emme nauttineet tämän paikan antimista tällä kertaa, mutta haluan kyllä palata tuohon ravintolaan vielä joskus.

Illalla menimme tapaamaan muutamaa ystävääni Hell Hunttiin, sillä sattui, että hekin olivat samaan aikaan Tallinnassa. Matkalla pubiin löysimme tämän ihanan kappelin, jonka sisäpihalla oli pkkuruinen puutarha.

Illallista söimme suunnitelmasta poiketen uudelleen Honky Tonkyssa. Olimme väsyneitä päivän taapertamisesta, joten päädyimme tähän samaan paikkaan toisen kerran. Ruoka oli jälleen nappivalinta. Itse söin ribseja, joidenka liha on niin mureaa, että se suorastaan sulaa suuhun. Nämä ovat yksi syy, miksi aina palaan tuohon ihanaan ravintolaan.

Päivän askelmittarisaldo :18005 askelta.

Sunnuntaina pakkailtiin ja syötiin aamiaista. Käytiin suorittamassa viimeisiä tulijaisostoksia HyperRimissä, sekä tietenkin siinä yhdessä satama-altaan luona olevassa alkoholi myymälässä. Meillä ei oikeastaan ollut enää kiire mihinkään, joten taaperrettiin syömään Vapianoon pizzaa.

 Tanjan pizzassa ei ollut sitruunaa, vaikka se ehkä hitusen saattaa siltä vaikuttaa. Nuo pizzat tuolla ovat jotenkin erityisen hyvin valmistettuja, sillä ne ovat kaukana suomalaisesta pizzeriapizzasta. Ehkäpä ne voisivat olla sitä italialaista pizzaa? En tiedä, en ole koskaan syönyt pizzaa Italiassa. Otimme Vapianossa myös pizzaa evääksi autoon kotimatkaa varten.

 Kaikki loppuu aikanaan, niin myös tämä Tallinnan matka. Tässä kuvassa vilkutetaan varpailla jäähyväiset Tallinnalle tai koodimerkkejä takana oleville autoilijoille.

Tallinnaan on jo nyt ikävä, vaikka matkasta on vasta viikko. Ehkä syksymmällä voisi päästä uudelleen. Ihaninta on, kun on käynyt niin monta kertaa, niin voi keskittyä vain olemaan ja nauttimaan olostaan.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>