Minilomalla ihanassa Suomen Turussa

Vietin muutaman aurinkoisen kevätpäivän Turussa ystävien luona omin nokkineni. Matka taittui mennessä Valtion Rautateitä pitkin.  Koska matkustin keskellä viikkoa ja valitsin vielä hyvin aikaisen junan, sain olla melkolailla rauhassa koko matkan. Minulla oli paikka pienessä työskentelyhytissä, jossa aika kului lähinnä kirjaa lueskellen ja iPadia selaten. Ensimmäistä kertaa kokeilin VR:n tarjoamaan wlania ja hyvinhän se taipui pieneen nettisurffailluun.

Asemalta hurautettiin päiväkahville, jossa oli tarjolla ihanaa kasvispiirakkaa. Voisiko nälkäinen matkustaja muuta toivoakkaan?

Talonpikku isäntä viihdytti meitä omalla show’laan, joka on kuulemma jokapäiväinen traditio (huomasin lomani aikana, että se tapahtuu myös monta kertaa päivässä).

Naperon lempipuuhaa tuntui olevan keittiön kauhalaatikon tyhjentäminen. Miten kauemmas sai heitettyä ja mitä enemmän esineistä lähti ääntä, sen parempi. Minusta näitä puuhasteluja oli varsin viihdyttävää seurata, tosin tämän leikin jälkeen kapustoja löytyi ihan joka paikasta. 😀

Nappula pakattiin vaunuihin ja lähdettin lenkille Turun ihaniin maisemiin. Kävelimme ensin Aurajoen vartta länteen päin. Turun kaupunki oli istuttanut narsisseja sillan kaitelle ja isoihin kukkapotteihin. Ihanan keväinen olo tuli, vaikka lunta oli vielä verraten runsaasti ja jokikin jäässä. Aurinko kuitenkin lämmitti todella ihanasti.

Matkamme jatkui keskustan lähistöllä ihanissa puutalokortteleissa kävellen. Oli muuten varsin järkevää ottaa mukaan ihan uudet lenkkarit. Voin kertoa, että molemmissa kantapäissä oli varsin muhkeat rakot… Nyt on kuitenkin uudet lenkkaritkin sisäänajettu ja niillä voi kävellä ilman hankausta. 😛

Talot olivat ihania, vaikkakin aivan kiinni toisiinsa rakennettuja ja omaa pihaa oli vain nimeksi. Silti voisin asua tuollaisessa prinsessamökissä. Mielellään tietenkin vaaleanpunaisessa!

Lenkkeilyn jälkeen oli tietenkin valmistauduttava iltaan. Olimme sopineet menevämme ystäväni kanssa kahdestaan syömään talon miespuolisen isäntäväen jäädessä kahdestaan kotiin. Kahvin kanssa oli myös lupa hieman herkutella vapaapäivien kunniaksi.

Ravintolaksi valikoitui Cantina Azteca aivan Turun keskustasta. Meksikolainen ruoka on yleensä ollut varma valinta ja niin kyllä tälläkin kertaa. Maistelin ensimmäistä kertaa elämässäni antilooppia, tosin jauhetussa muodossa. Tilasin pataruokaa, mutta sainkin tortilloja. Ilmeisesti tämä oli talon tapa tarjoilla pataruuat. Antilooppi ei mielestäni eronnut kovinkaan paljoa rakenteeltaan naudanjauhelihasta, hieman kuivempaa se toki oli. Alkapalana jaoimme haloumijuustoa kaktushillokkeen kanssa. Ruoka oli todella ihanaa ja voin suositella lämpimästi tuota ravintolaa kaikille Turun kävijöille. Palvelu pelasi myös mainiosti, eikä hinnoissakaan ollut mitään valittamista.

Viinilistalta löytyi myös luomuversioita, joka saa minun sydämeni aina sykähtelemään. Tällä kertaa lasissa oli luomu malbecia, joka toimi todella hyvin mausteisen ruuan kanssa. Mainittakoon, että malbec on yksi lempirypäleistäni, joka toimii kyllä tilanteessa kuin tilanteessa.

Cantina Aztecasta matkamme jatkoi Brysseliin, jossa nautimme pianomusiikista lasillisen kanssa. Ihana oli pitkästä aikaa jutella kahdestaan rakkaan ystävän kanssa ja samalla ystävänikin sai irtioton perhe-elämästä.

Kävimme myös Uudessa Apteekissa, joka on Vares elokuvissa Vareksen kantakuppila. Olen hyvin mieltynyt tuohon kuppilaan, sillä siellä ei soi lainkaan musiikki, joten keskuteleminen on mahdollista. Minua suuresti ärsyttää istuskelupaikoissa julmetun kovalla pauhaava musiikki – yökerhot ovat asia erikseen. Uudessa apteekissa on myös mainio hanavalikoima ja valinnanvaikeus näyttää olevan joka kerta ongelmana.

Koska kolmivuorotyö ja lapsen kanssa peuhaaminen verottavat, emme humpanneet paljon yhtätoista pidemmälle. Seuraavalle päivälle oli sitä paitsi laadittu jo suunnitelma, jotenka siinä oli pysyttävä. Palasimme siis hyvissä ajoin nukkumaan kotiin.

Ensimmäinen yö vieraassa paikassa on itselleni aina hankala. En ole koskaan ollut mikään supernukkuja, enkä varsinkaan pysty olemaan välittämättä häiriöteijöistä. Tällä kertaa häiriöteikijöinä olivat karvakorvat. En voi nukkua otusten vieressä, sillä varsinkin toinen näistä yksilöistä on sellainen, ettei sen kanssa voi edes kylkeä kääntää – niin tiiviisti se itsensä peiton päälle parkkeeraa. Toinen otuksista taas haluaa ehdottomasti nukkua saman peiton alla ja mielellään pää tyynyllä.

Tässä on lopputulos, kun hieman raotin peittoani vaihtaakseni asentoa. Huomaa myös taustalla oleva toinen yksilö. Nostelin siis näitä karvakuonoja ensimmäiset yön tunnit pois sängystäni, kunnes ne älysivät, että tuo ei varmaan halua meitä viereensä…

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti keskustaa ja ensimmäisenä vierailukohteena oli Turun kauppahalli.

Kauppahallista mukaan tarttui teetä, jota oikeastaan meninkin sieltä hakemaankin. Ostin viskillä ja kermalla maustettua vihreää teetä, sekä luomu omena-kaneli vihreää teetä. Molemmat ovat osoittautuneet kotona oikein nappivalinnoiksi. Muistin itseasiassa Kuopion kauppahallistakin löytyvän teekaupan, jotenka täytynee vierailla sielläkin katsomassa tarjontaa heti kun se taas yleisölle aukeaa. Turun kauppahallista ostimme myös Ullan Pakarin ihania sämpylöitä. Etenkin ruissämpylät olivat todella ihania ja rapsakkakuorisia.

Seuraavaksi listallani oli Stockmann ja varsinkin Stokkan herkku! En voi ohittaa tuota ihanaa ruokaparatiisia koskaan, jos sellainen on kaupungissa tarjolla.

Turun Stockmann sijaitsee Hansakorttelissa, joka on valtava kauppakeskus aivan torin laidalla. Herkusta ei tällä kertaa mukaan lähteny kovinkaan mainittavia herkkuja, mutta edelleen haaveilen siitä, että saataisiin tänne Kuopioonkin tuollainen kauppa tai jotakin tuota vastaavaa, jossa olisi myynnissä erikoisempiakin raaka-aineita, sekä mahtavat tuoretiskit niin kasvisten, leivän kuin juustojenkin kohdalla. Vai ollaanko me savolaiset niin juntteja, ettei tuollaiselle paikalle ole täällä markkinarakoa?

Stockmannin jälkeen käytiin Punnitse&Säästä kaupassa. Tämäkin kauppa aiheutti katkeria huokauksia, sillä meidän oma versiomme tästä putiikista on ehkä neljäs osa kooltaan ja valikoimaltaan.

Mukaan tarttui muutama eri myslilaatu, ihania maustettuja pähkinöitä (ehdoton lemppari on hunaja-chili cashew ja rosmariini-valkosipuli cashew), sekä erilaisia raakapatukoita.

Kyseiset raakapatukat sisältävät vain kuivattua hedelmää ja pähkinöitä. Ei lainkaan lisättyä sokeria, gluteiinia tai maitotuotteita. Banana bread on tähän mennessä ollut parhaimman makuinen näistä putukoista, mutta Rhubarb&Custard ei myöskään jäänyt yhtään huonommaksi.

Ostoksilla puuhastelu vaatii yleensä kahvitaukoa. Menimme Yliopistonkadulla sijaitsevaan Cafe Braheen. Kyseisen paikan terassikin oli jo avattu, ja varmaan siinä olisi tarennut istuskellakkin, sillä aurinko paistoi suoraan terassille. Kuitenkin menimme sisätiloihin nauttimaan ihanista leivistä.

Itse nautin tuon vaalean leivän, jonka täytteenä oli ilmakuivattua kinkkua, savujuusto ja sinappikastiketta. Ystäväni leivässä taas oli tonnikalaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Molemmat olivat aivan taivaallisia ja valtavan kokoisia. En myöskään ole missään nähnyt noin kamalan suuria korvapuusteja kuin tuossa kyseissä kahvilassa. Pullat olivat suurempia kuin minun kämmen. Tällä kertaa makeat herkut jäivät kuitenkin vitriiniin.

Kahvihetken jälkeen jatkoimme matkaamme torille,  josta ostimme matkaamme vihanneksia ja hedelmiä. Oli muuten huomattavasti markettihintoja edullisempaa ja taatusti tuoretta. Odotan innolla, että kesä tulee ja voin viettää aikaani torilla kasviskojujen varjossa. 🙂 Piipahdimme myös Yliopistonkadulla sijaitsevassa Ruohonjuuressa. Kovasti kävin silittelemässä lasista juomapulloa, mutta jätin sen vielä kauppaan suolaisen hintansa takia. Ehkä jos olen tarpeeksi kiltti, niin joulupukki saattaa vaikka tuollaisen ensi jouluksi tuoda. 🙂 (Tai sitten joulupukinkin mielestä puteli on liian kallis…)

Koska taloudessa on kaksi koiraa, vaativat ne säännöllistä ulkoilutusta. Tällä kertaa suuntasimme Vartiovuorelle tähtitornin juuren karvakorvien kanssa. Aivan kuten kaikki suuret metropolit, myös Turku on rakennettu seitsemän kukkulan päälle. Vartiovuori on yksi näistä nyppylöistä.

Stokkan herkusta tarttui mukaan macaroneja, joita maisteltiin sitten päivemmällä kahvin kylkiäisenä.

Musta pilkulliset macaronit ovat vuohenjuusto täytteisiä ja ruskea pilkulliset macaronit sisälsivät roquefort-juustoa. Roquefortit olivat enemmän mieleeni, vaikka olenkin suuri vuohenjuuston fani. Jotenkin nuo eivät vain maistuneet ”oikealle” vuohenjuustolle.  Stokkalta olisi saanut myös makeita versioita, mutta testasimme tällä kertaa näitä suolaisia.

Iltaa vietimme ihan vain kotioloissa telkkaria katsellen ja jälleen sänky kutsui jo kymmenen aikaan. Nyt yö meni jo paremmin, kun karvakorvat nukkuivat isäntäväen kainalossa, sillä tiedossa oli pitkä ero. Otukset nimittäin matkustivat kanssamme Kuopioon hoitoon isäntäväen lomamatkan ajaksi.

Kuitenkin ennen kotimatkaa oli tiedossa vielä vierailu Skanssiin. Skanssi on Euroopan ensimmäinen ostoskeskus, jolla on LEED ympäristö luokitus sekä rakentamista, että toiminnasta. Kauppakeskuksen toiminta pyritään pitämään mahdollisimman ekologisena ja tämä näkyi jo heti parkkihalliin ajettuamme.

Parkkihallin tolpissa oli tälläisiä kylttejä, jotka määrittelivät tietyt paikat vain vähäpäästöisille autoille. Meillä ei tietenkään ollut hajuakaan, oliko alla oleva auto vähäpäästöinen vai ei. Parkkeerasimme silti tuollaiselle paikalle. Mietimme myös, että mitkä ovat mahdolliset sanktiot, jos pysäköi ”väärin”? Tämä ei käynyt mistään ilmi, eikä kyllä sakkolappua ollut ikkunaan ilmaantunut. Ehkä auto oli tarpeeksi vähäpäästöinen tai lappu oli vain suositus. Parkkihallissa oli myös paikkoja sähköautoille, jossa pystyi lataamaan ko autoja.

Skanssissa kierreltyämme kävimme hakemassa vielä Kupittaan Citymarketista ihanat patongit kotimatkalle Kuopioon. Näitä samoja patonkeja maisteltelin jo viime kesänä mennessä Kreikkaan. Miksiköhän Kuopion Citymarketeissa ei ole tälläistä samanlaista palvelua? Patongit maksavat alle neljä euroa ja ovat kyllä joka pennin arvoisia!

Ulkoilutimme myös karvakorvia uusissa maisemissa tänään. Tällä kertaa matkasimme toiselle nyppylälle, eli Samppalinnalle. Tuolla sijaitsee myös yksi Turun maauimaloista.

Matka kotiin Kuopioon taittui auton kyydissä. Nyt saankin nauttia kolme viikkoa karvakorvien seurasta, vaikkeivat ne meillä asukkaan tätä aikaa, niin saan ulkoiluttaa otuksia niin paljon kuin ikinä tahdon. Varsinkin nuorempi koiruli on aktiivinen ulkoilija ja innoissaan aina päästessään pihalle.

Kaksi päivää Turussa vierahti ihan liian nopeasti ja monta asiaa jäi näkemättä ja kokematta. Onneksi on aina hyvä syy palata. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>