Ystävänpäivää etukäteen

Vietimme ystävänpäivää hieman etukäteen tänä vuonna. Nimittäin lopetin tiistai aamuna yövuorot ja parasta on keksiä tekemistä tuolle päivälle, että saa rytmin kunnolla käännettyä. Hyödynsimme jälleen Veikkauskortin tarjousta tiistaisin suomalaisiin elokuviin kaksi yhden hinnalla. Mietimme, että menisimmekö katsomaan Kaapparia vai Vuonna 85. Molemmat kun ovat katsottavien elokuvien listalla. Päädyimme tällä kertaa Vuonna 85 elokuvaan.

Elokuvan idea on tässä, loppuhuipentumia kuitenkaan pilaamatta.

Tarina Lokomon duunareista, värikkäästä kaveriporukasta, jota unelmat ja kyltymätön elämänjano vievät keskellä vauhdikasta vuosikymmentä. Tommi Turmiola törmää elämänsä rakkauteen Karoliinaan kesäisellä Pyynikin rannalla Tampereella. Yhteisen yön jälkeen heidän tiensä eroavat Karoliinan lähtiessä viettämään festivaalikesää. Tommi päättää hylätä entisen elämänsä konepajalla sekä tyttöystävänsä Ellun ja lähtee Datsun 100-A:n turvin etsimään suurta rakkauttaan suvisesta Suomesta, oppaanaan vain muutama tiekarttaan kajaalilla piirretty viiva. Kiihkeä etsintä vie Tommin lopulta Tukholmaan saakka.

Lokomolta lopputilin ottanut Palle perustaa ravintolan, jonka lavalla juuri kitaran ostanut Mauno haaveilee vielä jonain päivänä soittavansa. Sorvin ääressä yhä jatkavat RubaIso G ja Tapparan mies unelmoivat nelostuopista heti, kun kellokorttikone vain antaa armon.Maunon ja Ellun isä, Komisario Peppone, yrittää pitää Tampereen kadut puhtaina rikoksista, kummastellen vakaan nokialaisen kumitehtaan kummallista päähänpistoa, sekoittaa selvä bisnes johonkin mukana raahattavien puhelimien kanssa puuhasteluun. Eräänä marraskuisena yönä Tommi palaa takaisin Tampereelle ja löytää vihdoin kaipuunsa kohteen Karoliinan, mutta liian myöhään. Karoliina on mennyt yhteen Tommin parhaan ystävän Pallen kanssa ja Tommille on varattu vain bestmanin rooli heidän häissään.

Voiko onni olla olkatoppauksia suurempi vai onko Tommilla vielä toivoa? Ihmiskohtalot kiertyvät yhteen neljäntoista päivän ja yön aikana, kunnes seuraava yö onkin jo se, joka saapuu päälle lailla pommikonelaivueen… Vuonna 85 on tarina ystävyydestä, intohimosta, petoksesta, rakkaudesta, Lokomon duunareista ja hauskanpidosta. Juice LeskisenPopedan ja Eppu Normaalin sävelet vievät meidät vuosikymmenelle, jolloin kuumaa kesää pidempi oli vain takatukka. Elokuva pohjautuu samannimiseen musikaaliin, joka on Suomen teatterihistorian katsotuin kotimainen musikaalikantaesitys. Tätä kirjoitettaessa sen on nähnyt yli 250.000 katsojaa (Lähde)

Elokuva oli todella hyvä. Ensinnäkin se oli täynnä hyvää suomalaista musiikkia, eikä se ollut liian pitkä. Pääosaa esitti Reino Nordin, joka itselleni oli ennestään hieman tuntemattomampi suomalainen näyttelijä, vaikka hänelläkin on takanaan useampikin pitkä elokuva. Lisäksi elokuvass oli liuta suomalaisia kärkikaartin näyttelijöitä.

Parasta elokuvassa olivat kuitenkin hauskat sidekickit, kuten Heikki Silvennoinen ja Jussi Lampi. Elokuva pursui hyväntahtoista huumoria ja monta kertai sai nauraa ääneen. 80-luku oli vahvahti läsnä koko elokuvan ajan. Suosittelen tätä suomalaista elokuvaa kaikille. Pitkästä aikaa suomalainen elokuva, jonka viitsisi katsoa uudelleenkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>