Lihavien ja laiskojen liikuntakerho

Olen tässä kevään aikana vapaasti päättänyt saattaa itseni parempaan kuntoon fyysisesti. Lähinnä olen käynyt lähes tulkoon joka aamu lenkillä tai aamuvuoro päivinä illansuussa. Yhtä viikkoa lukuunottamatta, sillä hammaslääkärini päätti, että ainokainen viisauden hampaani oli tullut tiensä päähän ja kielti samalla ylenpalttisen liikunnan lähes viikoksi.

Rakas ystäväni Joensuusta muutti kesäksi Kuopioon töiden perässä ja koska olemme molemmat ruokaa rakastavia pulleroita, ajattelimme yhdistää osaamisemme ja liikunnan ja panimme pystyyn kahden naisen ”liikuntaklubin” – Lihavat ja laiskat. Yhdessä on mukavampi tallustella pitkin lenkkipolkuja, vaikka hieman siitä tehot kärsii, sillä ei tule mentyä niin lujaa, kun on niiiiin paljon asiaa. Ollaan lenkkeilty pururadalla ja tiellä. Ehdottomasti pururata olisi mukavinta, mutta hitto vie, että itikat syö siellä elävältä. Lisäksi olin täysin unohtanut millaisia mäkiä Neulamäen pururata pitää sisällään. 😀

Lenkkeilyn lisäksi ollaan pelattu myöskin sulkapalloa ja käyty uimassa. Minä hanskaan sulkapallon ja ystäväni uimisen. Untisen uimarina hän yritti eilen opettaa minulle rintauinnin oikeanlaisia potkuja. Niitä sitten harjoiteltiin laudan kanssa ja paikallaan. Edelleen minun nilkka ojentuu ja se kuulemma vain hidastaa menoani altaassa. Niin… Minä uin yhden altaan välin siinä ajassa kun kaksi ystävääni (molemmat entisiä uimareita) kaksi. Rauhassa pitivät taukoja aina altaan päässä ja kun minä pääsin perille, niin piti heti lähteä uimaan toiseen suuntaan…. Puuh. Oli hitusen rankkaa, mutta tänään lihakset kiittelivät (minulla on sitten vatsalihakset 😀 ). Lisäksi sain opetusta vapaauinnin potkuihin. Hengitystekniikkaan ei onneksi vielä paneuduttu, sillä sitä minä en opi ikinä… Oli onneksi lohduttavaa kuulla, että rintauinnin potkua on vaikea aikuisena oppia, jos sen on lapsena väärin oppinut. Itse mietin jo jossain vaiheessa, että kuinka itse asiassa pysyn lainkaan pinnalla, kun potkuni ovat niin pielessä. 😀 Toisaalta oli hienoa saada opetusta, sillä näin saan uintini tehokkaammaksi.

Sulkapalloa ollaan käyty pelaamassa yliopistolla, siellä tosin verkot on itse askarreltava paikalleen ja pois, mutta se ei onneksi maksa mitään. 🙂 Sulkapallo on aina ollut minusta ihana laji, jo senkin takia, että osaan sitä mielestäni jopa ihan kohtalaisesti ja kenttä ei ole liian suuri (vrt. tennis). Sulkapallossa saa mukavasti hien pintaan ja sykkeen nousemaan. Harmikseni se kehittää vain yhtä kättä. 😀 Pitäisi varmaan opetella lyömään vasemmallakin kädellä….

Tänään kävin testaamassa ensimmäistä kertaa dcb-klinikan kuntosalin Technopoliksella ja en kyllä voi kuin kehua. Varsin edullinenkin oli – kuukausi 40 euroa ja salia voi käyttää vuorokaudenympäri. Eikä se sido mihinkään, toisinsanoen ei tarvitse mitään jäsenyyttä hankkia. Helpon ja aloittelijalla sopivan saliohjelman bongasin Saara Sarvakseni Elämäni kunnossa blogista. Tänään tein juurikin tuon ylävartalo treenin ja suihkussa hiuksia pestessäni tulin siihen tulokseen, että huomenna on lepopäivä, sillä maitopurkinkin nostaminen voi olla haastavaa. Taitaa olla viisasta laittaa Perskindolia jo ihan varmuuden vuoksi hartioihin, vaikka venyttelinkin ihan hyvin treenin jälkeen. On muuten aivan loistava tuote kipeytyneille lihaksille. Varsinaisesti se ei sisällä mitään lääkeainetta, mutta hyvin rentouttaa lihaksia.

Ensimmäistä kertaa elämässäni kuntosalilla treenatessani nautin palautusjuomaa. Lähinnä proteiinien takia. Olen nimittäin tarkkaillut proteiinien saantiani, ja se on olematonta verrattuna siihen mitä sen tulisi olla. Varsinkin, kun haluaisin säilyttää lihakseni ja ehkäpä hieman jopa kehittää niitä. Aina ennen olin sitä mieltä, että palautusjuomat on vain himobodareille, mutta asiaan hieman paneuduttuani tulin tulokseen, että ehkä niitä voi tämmöinen tavan pullerokin nautiskella. Erityisen miellyttävä kokemus oli ProFeelin mansikanmakuinen juoma. Aivan ehdottomasti sitä tulee kaupasta kotiin toisenkin kerran. Olen muutenkin tykästynyt Profeel tuotteisiin. Jogurtit ja rahkat ovat ihania, sillä ne eivät ole liian makeita. Yleensä en syö sokerijogurtteja. Mieluummin kuitenkin pieni määrä sokeria kuin aspartaamia. Profeel tuotteita on hehkutettu muissakin blogeissa. Pitäisi vielä sen verran ottaa itseään niskasta kiinni, että laskisi tarkkaan proteiinin saannin, sillä minun pitäisi päivässä saada 120-160 g. Ja varmaan jään puoleen tuosta.

Voin rehellisesti sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt liikunnan ilon. Toivottavasti tämä fiilis jatkuu vielä talvellakin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>