Tallinnassa ystien kanssa 19.-22.4.2012

Tällä kertaa suunnistimme Tallinnaan ystäväpariskunnan kanssa vähän niinkuin viettämään meidän molempien synttäreitä. Torstaina iltapäivällä suunnattiin Mazdan nokka kohti etelään ja ajeltiin Katajanokalle, josta laivamme Viking Xpress lähti. Tapamme mukaan auto otettiin mukaan, sillä se nyt vain on niin monta kertaa nähty Tallinnaan mennessä, että se on paljon kätevämpää kuin jättää auto parkkiin satamaan. Toisekseen maksaakin vähemmän.

Laivan ehdottomin kohokohta on tietenkin myymälä. Tälläkin kertaa minun oli saatava hajuvettä. Päädyinkin nyt ostamaan sen Dieselin Loverdoosen, jonka välillä jo viimeksi mietiskelin. Mukaan tarttuui myös aina niin täydellinen Estee Lauderin zero smudge proof ripsari. Joitakin muitakin pieniä ostoksia ilmeisesti koriin tuli, sillä saimme kaksi ilmaista risteilyä kassalla. Nyt tässä sitten mietitään, että lähdetään vielä ennen kesäkuun loppua käymään uudestaan Tallinnassa, sillä lauttamatkat olisivat käytännössä ilmaiset.

Tallinnassa majoituimme meille entuudestaan tuntemattomaan hotelliin, Go Shnelliin, aivan rautatieaseman viereen. Satamasta hotelliin oli hieman pidempi matka kuin aikaisemmista hotellivaihtoedoista, mutta tämä hotelli oli ehdottomasti lähempänä vanhaa kaupunkia, jossa kuitenkin se suurin osa ajasta tulee kulutettua. Hotellissa pysäköinti oli vartioidulla alueella portin takana, joten siitä plussaa. Parhaana yllätyksenä tuli kuitenkin, että olimme saaneet viereiset huoneet, joidenka välissä oli yhdysovi. Pääsimme siis kulkemaan kätevästi huoneesta toiseen, ilman käytävässä puikahtelua. Huoneet olivat todella siistit ja tilavat. Meiltä aukena näköala ratapihalle, josta oli mukava seurailla ihmisten liikettä juniin ja asema-alueella. Unohdin valitettavasti ottaa kuvan huoneesta, mutta hotellin nettisivujen kuvat eivät tällä kertaa kyllä paljon valehdelleet hotellin tasosta. Meillä oli käytössä myös ilmainen wi-fi.

Aamiaiselle kuljettiin viereiseen asemarakennukseen talojen väliin rakennetun sillan kautta. Aamiainen oli hyvin perinteinen virolainen hotelliaamiainen. Paahtoleipää, voita, juustoa, kinkkua, munakokkelia ja nakkeja. Lisäksi oli muroja ja hedelmäsalaattia, sekä maustettua jogurttia. Teetä ja kahvia oli myös tarjolla, sekä mehua. Kaipasin kuitenkin jotakin tuoretta, sillä kurkut ja tomaatit eivät kuuluneet valikoimiin.

Ravintolan sisustus oli hauska, siinä oli yhdistetty postia (myös samassa rakennuksessa) ja rautatieasemaa. Seinillä oli vanhoja postikortteja, posteljoonin pyörä ja vanhoja rauteiden säätimiä.

Kuvata ei kuulemma olisi saanut aamiaisella, mutta minäpä riehuin kamerani kanssa täysin mielivaltaisesti. 🙂 Itselläni jäi kahvi maistamatta kokonaan, mutta ilmeisesti se ihan juotavaa oli, kun se muille maistui joka aamu. Yleensä menimme aamiaisella puoli yhdeksän maissa, jolloinka siellä sai olla kyllä aika rauhassa. Viimeisenä aamuna nukuimme pidempään ja yhdeksän jälkeen aamiaisravintolassa oli jo ruuhkaa.

Perjantai päivän ohjelmaamme kuuluu raitiovaunuilla ajelua. Liput kannattaa ostaa etukäteen, sillä se maksaa 80 senttiä Ärrällä ja 1,6 rautiovaunussa. Nappasimmekin mukaamme vihollisen lippuja hotellin viereiseltä Ärrältä ja suunnistimme rautiovaunupysäkille. Hyppäsimme numeroon kaksi, joka menee Ülemisteen päin.

Jäimme pois Autobussijaamin kohdalla ja kävelimme Karnaluks käsityökauppaan osoitteeseen K. A Hermanni 1. Ihan heti ei meinannut kauppa sattua silmään, mutta aikamme taloa kierrettyämme tajusimme sen olevan jossakin kerrostalon uumenissa. Paljon neulovan tai virkkaavan ihmisen taivas aikeni edessämme (isännät eivät kovin innokkaita olleet tästä kaupasta, minun isäntä lähinnä lompsi perässäni katsoi, etten ihan koko kaupaa tyhjennä….). Langat ovat Novitan lankoja, mutta mitä ihmeellisimmillä nimillä ja paljon edullisempia kuin suomessa. Kerät ovat tosin järestään 50 g keriä, jotenka ei kannata antaa sen hämätä. Lisäksi kaupasta saa lähes kaikkea ompeluun ja askarteluun liittyvää. Mm. vetoketjut olivat 20 senttiä kappale…. Myös ristipistotyöt, jotka ovat ihan jumalattoman kalliita tällä olivat vain kolmannekset verrattuna Suomen hintoihin.

Lankapölyn laskeuduttua kipitimme (kamalassa vesisateessa) takaisin pysäkille ja ajelimme Virukeskukselle. Ne muutamat kaupat olivat äkkiä läpi juostu, mitä tuosta tavaratalosta kaipasimme. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että olisi hyvä hoitaa matkan kulttuuriannos pois alta. Kävelimme raatihuoneen torille, jossa sijaitsee 1400-luvulta asti samassa kohdassa sijainnut apteekki.

Apteekista saa edellleen nykyaikaisten lääkkeiden lisäksi erilaisia muitakin rohdoksia, jotka henkivät keskiaikaa. Lisäksi siinä sivussa on apteekkimuseo. Kuinka ollakkaan, jälleen kerran jäi tämä kulttuurianti näkemättä, sillä paikka oli kiinni. Jo toisen kerran minua epäonnisti. Apteekki avaa ovensa vasta vapulta tänä vuonna, jotenka josko se seuraavalla kerralla olisi avoinna.

Valuimme lounaalle Rataskaevulle nauttimaan hanista täytetyistä letuista Kompressoriin. Ei ole Tallinnan matkaa ilman nuita täydellisiä lettuja.

Jaoimme ystäväni kanssa herkkusieni-homejuusto- ja juusto-valkosipuliletut. Ne ovat vain niin taivaallisia. Yritimme saada jälkiruuaksi höögveiniä, sillä sisäinen lämmitys olisi ollut ihan paikallaan ulkona vallitsevan koiranilman takia. Kuitenkin saimme kuulla, että sitä tarjoillaan vain talvisin. Pah.

Aika usein Tallinnan matkamme noudattavat samaa kaavaa, tai ainakin on lista sellaisia asioita, jotka on pakko tehdä loman aikana. Niin nytkin oli käytävä juomassa Peppersackissa talon bronssiolutta, joka on aina yhtä täyteläisen makuista.  Siitä viipotimme sitten sukat ja kengät märkinä vanhan kaupungin Rimiin ostamaan hotelille vettä ja pientä naposteltavaa, sekä ehkä myös muutamia asioita kotiin viemisiksi. (Rakastan ruokakaupoissa tonkimista!) Paluu matkalla poikkesimme vielä yksille Svejki Juurekseen Uus-kadulle, mutta hämmennyimme, kun tuvassa ei ollut juurikaan mitään tarjoamuksia. Talon oma olut oli loppunut, samoin lähes tulkoon kaikki muukin. Tähän oli kuitenkin tyytyminen, sillä ei huvittanut enää vesisateessa etsiä muuta paikkaa.

Lopulta päädyimme hotellille hieman siistiytymään, josta suuntasimme Molly Melone’s irkkupubiin nauttimaan happy hourin antimista – kaksi siideriä maksoi yhteensä 2,70 senttiä. Tämä jos mikä oli opiskelijaystävällinen hinta. Paikkana baari oli mukava, tosin se oli kansoitettu briteillä… Ja musiikki soi mielestämme liian kovalla, sillä keskustelu oli pakko käydä huutamalla kilpaa (brittien kanssa).

Meillä oli pöytävaraus keskiaikaiseen Olde Hansa ravintolaan. Tämä ei juuri esittely kaipaa. Rakastan sitä tunnelmaa, joka paikassa vallitsee – kynttilän valossa ruokailua ja viimeisen päälle hiottua keskiaikaista tunnelmaa. Tällä kertaa skippasimme alkupalat, jotta tilaa jäisi kerrankin jälikiruualle.

Jälleen kerran valitsin ruuakseni arabian härkää unelmien kastikkeessa. Rakastan tätä annosta  ja varsinkin sen lisukkeita. Linssimuhennos ja taikinaan leivottu papunyytti ovat ehdottomasti annoksen kohokohtia. Tämän herkun kanssa maistuu taivaalliselta talon oma kaneliolut.

Jälkiruuaksi otin omenapaistosta mantelikerman kanssa. Aivan taivaallista! Tosin annos oli aivan liian  suuri jälkiruuaksi, eikä sitä pystynyt tuhoamaan kokonaan edes kahdestaan. Olde Hansasta lähdettyä olimme niin hyvin syöneitä, että kävelymatka hotellille tuntui loputtoman pitkältä. Matkalla meitä vastaan tuli kuitenkin mies parhaassa iässä.

Lelumuseon kulmalla nimittäin lenteli kukas muukaan, kuin Katto-Kassinen. Yksi lapsuuteni lempi satuhahmoista.

Lauantai aamuna suunnistimme D-terminaalin etten odottomaan ilmaisbussia, joka veisi meidät Rocca al Maren kauppakeskukseen keskustan ulkopuolelle. Sääkin suosi, eikä enää satanut vettä kuin saavista. Itse asiassa, jopa aurinko ilkahteli pilviverhon takaa välillä. Kauppakeskuksessa oli ensimmäiseksi saatava kahvia.

Tallinnassa on aina otettava iloirto kahviloissa istumisesta, sillä Suomessa raaskin hyvin harvoin tilata lattea. Tuolla sitä voi juoda ämpäri tolkulla, sillä se on niin paljon edullisempaa kuin kotona. Kahvilta pyyhällettiin tutkimaan kauppojen tarjontaa. Jalat olivat väsyneet jo edellisen päivän tallustelusta, mutta silti sitä jaksoi vielä viipottaa menemään. Mark & Spencerin elintarvikepuoti oli tietenkin tsekattava, sillä siellä myydään paljon luomu- ja Reilun Kaupan elintarvikkeita. Mukaan tarttuikin pähkinävoita. Myös vaatepuoli oli tarkistetta, mutta itselleni en sieltä mitään löytänyt. Isäntä osti itselleen kravaatin ja samoin ostettiin isille sellainen tuliaisiksi. Aito silkkisolmia alelaarista hintaan neljä euroa.

Päivä kului lähinnä vaatekauppoja tutkaillessa. Stockmannin outletistä löysin itselleni kuuden kympin hameen kuudella eurolla. Muutoin päivän saalis oli melko laiha, jos ei lasketa suuren Prisman ostoksia. Sieltä hamstrasimme lähinnä elintarvikkeita kotiin viemisiksi.

Päätimme ottaa taksin hotellille, sillä taksikuski arvioi sen maksavan seitsemän euroa. Neljään pekkaan se ei siis todellakaan ollut kallis ja meidän ei tarvinnut rahdata tavaroita satamasta reilua kilometrin matkaa hotellille. Kävimme nakkaamassa tavarat hotellille ja lähdimme rautatieaseman viereiselle venäläiselle Balti jaamille kiertelemään. Mielestäni tuollaisilla toreilla on ihan mukava piipahtaa, mutta minua ei hirvittävästi vanhat neuvostoaikaiset tavarat kiinnosta. Lähinnä se olikin ystäviemme mieleen ja he olisivat varmaan pidempään saaneet aikaa kulumaan tuolla torilla. Toritla kävelimme Koplissa sijaitsevaan F-hoone ravintolaan lounaalle.

Aivan mieletön turisteilta säästynyt ravintola, joka on sisustettu ihanan retrosti. Ruoka on todella taivaallista ja edullista. Ravintola sijaitsee Telliskivi kadulla ja nyt oli jopa ilmestynyt kyltit tieltä paikkaan, sillä muuten se on hieman hankala löytää (sijaitsee vanhojen teollisuusrakennusten sisäpihalla). Paikalliset suosivat paikkaa ja se on usein täynnä. Nytkin ei pöytiä juurikaan ollut vapaana, kun menimme lounastamaan. Positiivista on myös, että lista näyttää vaihtuvan kauden mukaan, sillä samoja ruokia kuin viime syksynä ei enää löytynyt. Söin alkuun todella ihania bruchetta leipäsiä.

Tomaatti-balsamico, hernepesto, olivi tapenade ja brie-raperperihilloke yhdistelmät veivät kielen mennessään. Leipä oli ihanaa rapeakuorista maalaislimppua. Pääruuaksi otin uunissa haudutettua broileria linssimuhennoksen kera.

Tämä oli myös taivaallista, mutta mielestäni linssit olisivat saaneet olla ihan kypsiä. Nyt ne oli jätetty tyylikkäästi hieman al denteksi. Kopli on minusta ihana Tallinnan kaupungin osa, vaikka siellä en välttämättä öiseen aikaan haluaisi kuljeskella. Tästä syystä en myöskään haluaisi illalliselle F-hooneeseen. Sen verran pahamainen kaupunginosa kuitenkin on, mutta se on vain sadan metrin päässä vanhasta kaupungista ja voi tuntea olevansa aidosti Virossa.

Koplista kipitimme rautatieaseman kauppahalliin vilkaisemaan mitä sillä olisi meille tarjottavanaan. Voi, kunpa Suomessakin vielä kukoistaisi tuollainen perinne ja hinnat olisivat yhtä kohdallaan.

Minusta tulisi oitis kauppahallin suurkuluttaja. Nykyisin kun kauppahallista mennään Suomessa hakemaan lähinnä herkkuja, ei sitä joka päiväistä ruokaa. Tuolla oli leipomot ja juustokauppiaat sulassa sovussa ja jälleen olimme kaukana turistien vilinästä keskellä paikallisia ihmisiä.

Kävimme hitusen lepuuttamassa ruhojamme hotellilla ja päätimme lähteä vanhaan kaupunkiin metsästämään kahvia.

Menimme ensin Vene kadulla sijaitsevaan suklaakahvilaan, mutta se oli aivan tupaten täynnä. Suuntasimme sitten vastapäiseen Reval Cafee ketjun kahvilaan. Tilasin perinteisen latten ja sen seuraksi suklaakeksin. Keksi näytti hyvältä, mutta maistui punajuurelle… Ehkä se oli joku terveyskeksi. Lisäksi se oli täynnä rusinoita (vihaan rusinoita). Onneksi se kelpasi jollekkin ja hain itselleni lohdutukseksi vadelmaleivoksen.

Olimme tehneet pöytävarauksen tälle illalle Honky Tonkyyn vasta puoli yhdeksäksi, joten meillä ei ollut kiirettä. Vaeltelimme vanhassa kaupungissa ja päädyimme lopulta seuraamaan snooker turnausta Eurosportin välityksellä Svejki Juurekseen. Varsin mielenkiintoinen peli, varsinkin kun vihdoin pääsin jyvälle koko ideasta. Kaikki kunnia seurueen toiselle isännälle, jolla oli uskomaton snooker tietämys.

Siirryimme southwestern tyyliseen Honky Tonkyyn, joka on kyllä miljoona kertaa parempi kuin kotimainen Amarillomme. Söimme ystäväni kanssa puoliksi super sampler combon, joka käytännössä tarkoitti tortilloita.

Ruokaa oli aivan valtavasti, emmekä taaskaan voineet syödä kaikkea. Olimme kertakaikkiaan niin täynnä, kun tuolta läksimme, että olisimme voineet pyöriä hotellille. Oikeastaan oli ihan paha olo. Matkalta oli pakko käydä ostamassa vettä, jotta olo hieman helpottuisi. Jälleen kerran oli viimeiset hetket käsille minilomasta ja tieto siitä, että seuraavana aamuna olisi pakko suunnata kotiin, ei ainakaan helpottanut oloa.

Sunnuntai aamuna nukuttiin hieman pidempään ja pakattiin tavarat autoon. Auto vietiin parkkiin paikallisen ”tukkuliikkeen” pihalla ja lähdettin vielä viimeisille ostoksille. Kävimme apteekissa vielä Viru keskuskuksessa ja Hyperrimissä hakemassa eväitä kotimatkaa varten. Virosta saa muuten apteekista sellaista voidetta, kuin deep rub, joka vastaa lähestulkoon Suomessakin myytävää Perskindolia. Aivan mahtava voide kipeille lihaksille esimerkiksi liikunnan jälkeen, eikä voide maksa tuolla kuin muutaman euron. Suosittelen lämpimästi! Muutenkin apteekissa shoppailu on paljon edullisempaa kuin Suomessa.

Lounaalla käytiin Vapianossa, jossa oli pakko saada pastaa. Otin pasta carbonaran ja jälkkäriksi vielä latten ja pannacottaa.

Pannacotta oli ihanaa ja se oli hassusti tehty vanhanaikaiseen hillopurkkiin. Vapianosta olikin sitten lähdettävä kohti laivarantaa ja Eckerö Linesin Nordlandiaa. On muuten niin hirmuinen purkki, etten halua matkustaa tuolla purtilolla enää koskaan. Laiva keikkuu, vaikkei tuulekkaan. Tosin paluumatkalla kyllä hieman tuulikin ja meinasin hitusen huono-olokin siitä tulla. Laivan myymälästä sain vielä itselleni uuden huulipunan, jota olin jo pitkään metsästänyt. Pääsyin Diorin ihanaan nuden väriseen kiiltopunaan, joka passaa mainiosti minulle.

Oli niin lämmin ja aurinkoinen ilma, että hetken maltoimme istuskella jopa kannella, vaikkei ihan kesäkeli ollutkaan. Matka kotiin oli kuitenkin varsin pitkä – ensin kolme ja puoli tuntia vaappuvassa purkissa ja sitten vielä viisi tuntia autossa. Kotimatka ei ollut mitenkään miellyttävä, sillä minulla ja ystävälläni oli todella huono olo. Ja niinhän siinä pääsi käymään, että molemmat oksennustautiin sairastuttiin. Mikä mukava tuliainen ja me oltiin kuitenkin ne, jotka käsidesin kanssa reissussa läträsivät. 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>