Minun jouluni

Tänä vuonna oli elämäni ensimmäinen erilainen joulu. Joulu jolloin sain viettää aikaa kaikkien läheisteni kanssa, eikä minun tarvinnut valita kenenkään väliltä. Edelleen kyllä oltiin isännän kanssa aattoilta eri osoitteissa, mutta joulupäivää jo vietettiin yhdessä.

Aattoaamuna huristelin Pieksämäelle mummon luokse. Ensin oli tarkoitus lähteä matkaan yksin, mutta viime tipassa iskä lähti seuraksi, sillä keli oli ollut edellisenä yönä melko kurja ja tiellä oli kamalasti loskaa. Paluumatkan tekoon minulta olisi yksinään mennyt varmaan kolme tuntia, mutta onneksi iskä ajoi pois. Oli nimittäin Suonenjoen ja Kuopion välinen tie hirmuisen sumun vallassa, kun ilma oli kääntynyt takaisin plusasteille.

Tänä vuonna ei käyty joulukirkossa, vaan mentiin Siilinhautausmaan kappeliin kuuntelemaan jouluhartautta ja samalla käytiin viemässä äidille ja ukille kynttilät. Kävimme sytyttämässä kynttilän myös muualle haudattujen muistomerkille.

Vielä ei kynttilämeri ollut paisunut valtavan suureksi, eikä hautausmaa ollut niin näyttävä kuin illalla pimeän aikaan. Minulta onnettomalta jäi kamera pois koko jouluriennoista, niin tämä ainokainen kuva, joka aattopäivältä on, on otettu iPhone 3:n rämällä kameralla.

Jouluähky oli lauantaina kyllä ihan karmiva. Söin nimittäin joulueväät kahteen kertaan – ensin mummon luona perinteisesti ja illaksi menin kummieni luokse, jossa oli myöskin tarjolla perinteistä jouluruokaa. Lemppareiksi nousivat jälleen kerran lanttulaatikko, isin tekemä maksalaatikko ja omatekoinen papusalaattini. Jälkiruuaksi oli mummolassa sekehedelmäkeittoa, johon minulla on suuri rakkaussuhde. Kummeilla syötiin kahvin kanssa valkosuklaa-daimkakkua. Se ei valitettavasti pääse edes ruokablogiini, sillä unohdin ottaa siitä kuvan – täytynee tehdä sitä uudestaan tällä viikolla, eiköhän sille syöjiä löydy. 😉

Pieksmäeltä tosiaan ajelin takaisin Kuopioon ja suoraan kummieni luokse. Täällä tapahtui myös lahjojen jako ennen ruokailua. Taidettiin isännän kanssa olla melkoisen kilttejä tänä vuonna – sen verran nimittäin paketteja tuli. Saatiin mm. hemmottelupakkaus, joka sisälsi saunatuoksua, suihkugeeliä, kynttilöitä, suklaata ja omatekoista jalkakylpysuolaa. Lisäksi paketeista paljastui Tamara Aladin suunnittelema lasikulho 70-luvulta, mikrokuituisia siivousliinoja, nalle ja tietenkin suklaata. Lisäksi keittiökokoelmiin tuli lisää kaksi KoKo ruusukuvioista teekuppia.

Ilta jatkui yhdessä olon merkeissä ja glögistä (oikeastaan höög veinistä =virolainen hehkuviini) nautiskellen. Sivussa saattoi suuhun eksyä myös kinkkuvoileipää ja suklaata, vaikkei niin nälkä olisi ollutkaan. Mutta kun jouluna pitää syödä yölläkin. 🙂

Sunnuntaina iltapäivästä ajelin hirmuisessa lumimyräkässä Maaningalle jouluni viimeiseen kyläpaikkaan, eli isännän vanhempien luo. Jälleen oli vastassa kasalahjoja ja jouluherkuista notkuva pöytä! Sienisalaatti oli jälleen pöydän suurin herkku karjalan paistin ja juustojen kera! Onneksi joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa, sillä ei tämmöistä syömisen määrää jaksa useammin. 😀

Kuvassa on joulupukin Maaningalle jättämät Muumilasit, kynttilähurrikaani ja kummeilta saatu Aladin lasimalja. Paketeista paljastui myös suklaata ja koristevalaisin olohuoneeseemme.

Ilta meni mukavasti jouluohjelmia televisiosta katsoen ja vähän lisää jouluherkkuja syöden. 🙂 Sain maistaa joulutorttuja, joissa oli täytteenä omenakaneli hilloa ja ne olivat kyllä mielestäni jopa parempia kuin tavalliset luumutäytteiset tortut. Illalla pääsin puulämmitteiseen saunaan. On se vain tosiasia, että sähkösauna kalpenee oikean saunan rinnalla.

Maanantaina puolen päivän aikaan ajettiin takaisin kotiin (tällä kertaa ihan säädyllisessä säässä). Kotona oli vielä yksi lahjaröykkiö odottamassa, sillä olimme isännän kanssa sopineet, että vaihdamme lahjamme vasta kotona. Ilmeisen kiltti vuosi on takana, sillä paketeista paljastui Mauri Kunnaksen joulukirja, Muurlan Pikku-Myy ikkunalasikoriste, suklaata ja emännän lahjapakkaus.

Saunaan oli tietenkin päästävä vielä kotonakin, sillä halusin kokeilla saamiamme tavaroita. Löylyveteen lorautin euralyptuksen tuoksuista saunatuoksua ja kuorin tassuni Emännän luomusokerikuorinnalla. Se tuoksuu eivan toffeelle ja iho jää sen jäljiltä ihanan pehmoiseksi. Suosittelen kyllä kaikille ihostaan huolehtiville tätä tuotetta. Plussaa suomalaisuudesta ja luomusta. Tassuni rasvailin saunan jälkeen Emännän jalkavoiteella, joka tuoksui hieman mentholille. Nopsaa kuivui ja jätti myös hyvän tunteen. Käsirasvaa en nyt kokeillut, mutta aikaisemmin olen kyllä tuotetta testannut ja nopsaan sekin imeytyy. Rasvat ovat pelkästään suomalaisia tuotteita ilman luomusertiä.

Saunan jälkeen maisteltiin Alkon tämä vuoden uutuutta saksalaista luomugögiä ja nyt täytyy kyllä sanoa, että plussaa ei tule muusta kuin luomusta. Maku oli kaukana glögistä ja juoma maistuikin lähinnä lämmitetylle punaviinille. Ei osteta toista kertaa, enkä kyllä voi kenellekään suositella tätä.

Nyt kuitenkin jatkan vielä viimeisten jouluhetkien nauttimisesta ja suunnittelen huomiselle alennusmyyntiostoksia. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>