NP – Soittimessa soi

Viime aikoina on tullut kuunneltua paljon miniompukkaa (iPod Shuffle), sillä matkustan usein töihin bussilla ja siinähän aikaa tuhlaantuu melkein tunnin verran suuntaansa. Minusta on mukavampi viettää nämä ajat musiikkia kuunnellen, kuin vain istua töröttäen. Ajattelinkin hieman videoiden muodossa kertoa, mitä siellä soittimessa ahkerimmin juuri nyt pyörii.

Tämä kappale on iskenyt minuun jo ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien. Konsertin jälkeen olen jotenkin vielä enemmän tykästynyt tämän neitokaisen tuotantoon kuin aikaisemmin. Sanatkin ovat osuvat, vaikka pop-prinsessasta onkin kyse – rakkauden kohdettaan ei vaan voi valita itse.

Tämän kappaleen taisinkin jo aikaisemmin täällä julkaista, joten se varmasti kertoo jotakin suhteestani tähän biisiin. Kuuntelin muutakin tuotantoa tältä herralta, mutta ne eivät niin uponneet kuin tämä biisi. Tästä kappaleesta tulee aina hyvälle tuulelle.

Chisusata on tullut uusi suomalainen lempparini. Sanoitukset ovat usein hyvinkin nasevia ja kekseliäitä. Tämä piti koko levy haalia kuunteluun, sillä molemmat hitit ovat olleet levyltä aivan lyömättömiä.

Vaikka tämä kappale tulee varmaan suurimmalla osalla jo korvista ulos, niin minua tämä jaksaa edelleen koskettaa. Vieläkin – noin sadan kuuntelu kerran jälkeenkin saan tästä biisistä kylmiä väreitä. Liian hyvin tämä kuvaa muistisairaan vanhuksen elämää ja olemista vanhainkodissa tai tk:n vuodeosastolla.

Anna on ollut mieleeni aina Idols kaudesta asti. Mielestäni hänellä on upea ääni suomalaiseksi naiseksi ja musiikkikin on jotenkin sattunut kohdalleen. Annan ja Redraman biisi Worst part is over on myös kuuntelemisen arvoinen ja luulinkin sitä aluksi jonkun ”maailman luokan tähden” kappaleeksi, kunnes selvisi, että se olikin Annan biisi.

Lauri. Sulkineen kaikkineen. Jotenkin rokkari popparin vaatteissa kiehtoo minua. Kappaleet ovat omaa käsialaa ja kestävät kulutusta. Heavy on soinut tässä taloudessa myös aika useaan otteeseen. Soololevy on kokonaisuudessaan hyvä ja tykkään tästä tyylistä paljon enemmän kuin The Rasmuksesta ikinä.

Tuon miehen ääni. Saa kylmiä väreitä aikaan pienessä ihmisessä. Nickelback, ihan sama mitä laulaavat ja mistä, niin tuota ääntä minä voin kuunnella.

Viimeiseksi, muttei todellakaan vähimmäisenä on mainittava Poets of the Fallin paras kappale ikinä. Sanoilla on minulle suurempikin merkitys, mutta siitä en lähde tässä avautumaan. 🙂 Kertakaikkisen kaunis ja herkkä kappale.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>