Bleached and the end

Minä olen nyt muutaman hetken tässä pohdittuani tullut siihen tulokseen, että en millään jaksa kirjoittaa loppuun 30 days -haastetta. Minusta on sata kertaa mukavampi kirjoittaa sellaisista asioista mitkä minua kiinnostaa silloin KUN minua sattuu kiinnostamaan. Siis tämähän ei nyt tarkoita, että minua ei huvittaisi kirjoittaa läheskään joka päivä vaan lähinnä sitä, että haastetta tehdessäni, se söi minulta motivaatiota kirjoittaa mistään muusta. Ensimmäisenä piti aina miettiä, että mistäs minun pitikään tänä päivänä raapustaa. Saatan ehkä jäljellä olevista reilusta kymmenestä päivästä jonkinlaisen koosteen väkertää, jos satun ehtimään, ja jos sattuu huvittamaan joku päivä. Se päivä ei kuitenkaan ole nyt.

Nyt muihin asioihin. Tein sitten sen, mitä alkuviikosta mietiskelin. Kävin lauantaina ostamassa Sokkarilta kaksi purkkia hiusväriä ja tempaisin ne päähäni lopputuloksella, että vaaleata tuli. Ei vieläkään ihan blondia, sillä keltainen sävyhän näihin hiuksiin aluksi jäi. En nimittäin ihan värinpoistoa uskaltanut tehdä, koska päässä oli jo niin paljon vaaleaa. Nyt pitää jonkin aikaa näitä katsella, ja sitten vaalentaa uudelleen samalla setillä, niin pääsen eroon keltaisuudestakin. Lopputulos kuitenkin miellyttää jo tällä hetkellä minua (mainittakoon, ettei isäntäkään pahaa tykännyt, vaikken ihan ruotsalaiseksi blondiksi muuttunutkaan (kts kuva alla) :D).

Tänään käytiin pitkästä aikaa tönkimässä pusikoita geokätköilyn merkeissä. Melkein meinasi kylmä tulla, kun joku tonttu jätti lapaset kotiin. Kaksi kolmesta purkista löydettiin, vaikka todennäköisesti juuri se viimeinen olisi ollut kaikista helpoin. Jälleen tuli mönkittyä ahtaissa paikoissa vaatteet likaisiksi, mutta tällä kertaa purkki kuitenkin löytyi toisella yrityksellä. Meidät pelasti purkin kanssa se, että purkki oli logattu kertaallaan tänä aamuna ja jäljet lumessa osoittivat minulle purkin sijainnin. Isäntä sai keskittyä tämän jälkeen pelastamaan minua hyvinkin ahtaasta paikasta. En käsitä, minulla on klaustrofobia ja silti aina vapaaehtoisesti pakkaudun tuollaisiin paikkoihin. Kieltämättä tänäänkin kävi mielessä, että entä jos jotain sortuu niskaan. Hyi. Ehkä ensi kerralla mietin vähän tarkemmin. Hienoja kuvia saatiin (joku sai) kameraan tuolta reissulta kuitenkin. Tässä yksi niistä 🙂

Koska tänään oli sunnuntai ja sunnuntaisin ei kuulu tehdä mitään järkevää ja oleellista, niin minäkin viihdytin itseäni lukemalla Reader’s Digest:in nettiversiota. Löysin sieltä mm. asioita, joita lentoemännät eivät kerro asiakkaille tai mitä lentäjät eivät kerro matkustajille. Varsinkin noita pilottien kertomuksia ei ehkä kannata lukea, jos on juuri lentoon lähdössä.

Tämän lisäksi ehdin lukea myös Savon Sanomia, jossa oli mielenkiintoinen juttu postimyyntimorsiamista. Minä olen varmaan harvinaisen typerä yksilö, kun luulin tämän olevan oikeasti vain legenda, että vaimon voi tilata netistä. Noh, eihän se ihan niin mene, koska silloin se olisi laitonta. Kyseessä on deittisivustoja, joissa painotetaan naisten haluavan naimisiin. valitettavasti en ihan koko artikkelia ehtinyt lukemaan, sillä kerrankin pizza tuli liian ajoissa (yleensä niitä saa odotella hyvinkin kauan). Sen verran kuitenkin tekstiin ehdin tutustua, että alkoi suorastaan oksettamaan. Sivustoilla parjataan länsimaisia naisia omahyväisiksi ja itsekeskeisiksi ääliöiksi, jotka eivät osaa ottaa miestään huomioon. Naisia mainostettiin oikein kodinhengettäriksi, tyydyttäviksi sängyssä ja miehiään arvostaviksi ja nöyriksi. Toisin sanoen siis sikamainen sovinisti haluaisi tälläisen matosen vaimokseen, joka vastaisi aina vain kyllä rakas, ihan kuinka sinä haluat rakas. Ko sivustoilla voit syöttää mieleisesi kriteerit hakukenttään aina lasten määrästä painoon ja pituuteen. SAIRASTA. Lukisin tämänkin ihmiskauppaan. Nuorimmat olivat juuri 18 vuotta täyttäneitä. Äsken vierailin yhdellä tälläisista sivustoista ja en voi käsittää, en mitenkään käsittää, miten kukaan voi edes harkita hankkivansa vaimon tuollaista kautta. Luvataan, että ei ole enää ujous esteenä tai ulkonäkö…. Onko se muutenkaan? Mielestäni jokainen on sellaisenaan hyvä, sekä kauneus on aina katsojan silmissä. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä.  Verenpaine nousee niin huippulukemiin tätä aihetta miettiessä, että ehkä parempi jättää tämä asia tällä kertaa tähän.

Nyt on parasta ruveta valmistautumaan uuteen työviikkoon ja nautiskella vielä telkun antimista. 🙂 Tähän ihan loppuun on kuitenkin pakko vielä hehkuttaa Ihaasta, joka muuttaa meille! Isäntä nimittäin lupasi sen vihdoin minulle! (Nyt se lukee tämän ja sanoo, ettei oo mitään luvannu… mä niin arvaan tämän…) Joka tapauksessa minun on tyydyttävä siihen, että Ihaa nukkuu yönsä sohvalla. Parempi kuitenkin niin kuin kaupan kylmällä hyllyllä tai tässä tapauksessa Netanttilan varastossa. Postissa on myös matkalla kotiin 12 kappaletta viinilaseja, jotka minulle ystävällisesti tilattiin 6 euron hintaan. 6 valkkari- ja 6 punaviinilasia. Oon vissiin ollu hirmuisen kiltti yksilö. Joulua odotellessa…. 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>