Kummallisia unia ja kodittomuutta

Viime aikoina on tullut uneksittua (taas kerran) hyvinkin kummallisia unia. Viime yönä olin Joensuussa ja ystäväni johdatteli minua hirmuista kinttupolkua pitkin rannalle, joka muuten oli meren ranta. Kyllä, näin meillä Joensuussa. Sitten rannalle iski kaksi hyökyaaltoa. En tiedä miten lopun kävi, kun onnellisesti heräsin siihen hyökyaaltoon. Sitten päivällä, kun nukuin yövuoroa varten, näin unta, että olin aikuisena ala-asteella pikkusiskoni kanssa, siis me oltiin aikuisia oppilaita ja muut natiaisia. Saatiin sitten isot Pandan uutuus suklaarasiat koulusta ja oikein siinä unessa ajattelin, että tästä suklaata pitää kyllä blogiin kirjottaa. Oliskohan alitajunnassa pyöriny Kullan minulle ostama Pandan suklaanamipussi, joka minua kotona odottaa?

Otsikkoon viitaten en minä ihan koditon ole, mutta vääränlaisessa kodissa asun. Kovasti ollaan yritetty etsiä asuntoa, mutta alkaa tuntua toivottomalta. Kaikki OVV:n tarjoamat asunnot on tarkasteltu, mutta heilläkin on ollut tarjota meille vain kaksi kiinnostavaa kohdetta. Toinen oli UNELMA. Harmi vaan, että vuokra oli melkein 800 euroa, siihen autopaikka 50 euroa ja vedet…. Ihan ei meidän budjetille sovellu. Toinen oli vuokraltaan edullisempi, mutta silti meille liian kallis. Ollaan melkeimpa tultu siihen tulokseen, että yksityisillä on meille liian kallista. Niiralan kulman kautta on ollut kaksi juuri sellaista mitä ollaan todella haluttu, ja noh, molemmat ovat menneet vähän niinkuin nenän edestä erilaisten sähellysten (ei meidän puolelta) takia. Kiirehän ei periaatteessa ole, meillä on molemmilla hyvät omat asunnot, mutta on turhauttavaa maksaa kahta vuokraa ja aina reissata kahden asunnon väliä. Kohta alkaa tavaratkin olla niin sekaisin, ettei enää tiedä mikä on missäkin asunnossa… 😀 ( Siis minähän olen hirmuisen huono levittelemään tavaroitani…. :P)

Siedätyshoito on mitä parhaimmin tehonnut! Suurin kiitos tästä kuuluu vain ja ainoastaan Nellille. Tehokkaasti on Nelli käynyt Kullan sylissä nukkumassa, ja siinä sitä on sitten hymyssä suin silitelty. Niin kävi tänäänkin. Minä sitten tapani mukaan koirulista puhelin, että olispas kiva jos olis tuommonen ja kyselin, että eihän Nelli ole taskurotta ja eikö semmoinen olisi kiva. Niin tulihan sieltä viimein, että Nelli on ok. Tämä on jo melkein PUOLIVOITTO! Pitää jaksaa vaan tehokkaasti muistaa muistuttaa koirulin kivuudesta…. 😛

Mutta jatketaan unien näkemistä, koirasta haaveilua ja kodin etsintää. Toivosta ei saa luopua, näin sanottiin. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>