Ampiaisia, dalmatialaisia ja kinkkua

Huih! Kauhea asia tapahtui eilen. Jouduin hirveän otuksen uhriksi! Nimittäin ainakin metrin pituinen ampiainen hyökkäsi minun kimppuun, kun viattomana istuin kotini lattialla. Ja pirulainen vielä pisti minua! Onneksi vain kyynärpäähän, mutta koski ihan pirusti. Käsi vähän turposi, mutta hoivasin sitä hydrokortisonilla. Taisin onneksi selvitä pelkällä säikähdyksellä, vaikka onnistuinkin juoksemaan seinään ampiaisenpiston seurauksena. Onneksi apu oli lähellä, tosin vissiin saatiin käyttää kaikki mahdolliset keinot minun rauhoittamiseksi. Sillä minähän olin sitä mieltä, että kuolen siihen paikkaan, koska aivan varmasti se ampiainen oli tappaja-ampiainen, joka oli rantautunut Saksasta Suomeen. Tosin pieni hysteriakohtaus oli ilmeisesti paikallaan, koska minut kyydittiin tapahtuman jälkeen Kodin Terraan! Mukaan lähti sieltä tosin vain isoja tuikkuja ja kuulemma kaupassa käytetty aika suhteutettuna ostosten määrään oli kohtuuton… Hämmentävä kommentti! :O Olisihan siellä ollut vaikka mitä ihanaa, niinkuin semmoinen übersöpö peltinen lääkekaappi, joka ihan varmasti jossain vaiheessa löytää tiensä johonkin kylpyhuoneeseen. 😉 Sisustus, mikä ihana tekosyy! Vielä yksi ampiainen ja pääsen ehkä vielä Etolaankin. 😛 Minulla oli kesken Ampiaisen elokuva, mutta nyt tuntuu, että amppareita on katseltu ihan riittämiin hetkeksi aikaa…

Kun tätä koira-asiaa on nyt selvitelty ja vatvottu edestakaisin, niin arvelin, että jos ei taskurottaa saa ottaa, niin dalmatialainen olisi tosi suloinen! Ihan ei olla (tällekään) ajatukselle lämmetty. Tosin salakavalasti olen yrittänyt siedätyshoitoa antaa kaverin kääpiöpinserillä, joka tänään parkkeerasikin nukkumaan tämän taskurottavastustajan syliin. Kummasti sitä vaan siinä Nelliä rapsuteltiin! 😉

Eilen tapahtui muitakin hämmentäviä asioita! Nimittäin tein kinkkupizzaa. Tai siis joidenkin mielestähän siinä ei ole mitään hämmentävää, mutta siis tarkennuksena niille, jotka ei ole tästä minun kinkku ongelmasta tietoisia, niin possu ei ole ollut minun lempiruokani kesän -07 jälkeen, jolloin olin työharjoittelussa yhdessä ravintolassa. Tuona kesänä kyseisen hotellin ravintolassa tarjoiltiin lohta ja possua KAIKILLE saksalaisryhmille (joita siis oli keskimäärin kolme per viikko). Harjoittelijana sain oman osani possusta. Ei oo hirveesti tehny mieli kinkkua nassuttaa niiden kymmenen viikon jälkeen. Joulunakaan ei juuri yhtä palaa enempää tule sitä herkkua nautittua. Olen aina luullut olevani melkein kaikki ruokainen, mutta viimeisten kuukausien aikana olen kyllä saanut kuulla ihan jotakin muuta. 😛

Tänään erehdyin sitten Savon Sanomia lukemaan kummeilla ja oho, kun siellä oliristeilytarjouksia… Ihan pikkusen piti niitä sitten katsella netistä, että josko sitä vähän pääsisi laivailemaan. Hetki poissa arjesta piristää kummasti, ja nyt olisi ehkä vähän saumaakin. Ehkä. Katsellaan, pääsisikö sitä valloittamaan Itämerta ja Tukholmaa. Jag talar svenska very well ja silleen! 😉 Ruotsinlaivan tunnelmiin (kattokaa ihmeessä sitä ohjelmaa Jimiltä, häviää viimesetkin risteilyhalut, onneks ovat ruotsalaisia, niin ei ihan meitä suomalaisia nolata….), adios amigos vai olisko se sittenkin adjö vänner? 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>